perjantai 17. lokakuuta 2014

Täytyy antaa että voi saada

Otsikossa elämä kiteytettynä pähkinänkuoreen. Loviisa menetettiin tiistaina. Pikkuraasu meni yhtäkkiä maanantai-aamuna huonoon kuntoon, makasi vain ja hengitti. Eläinlääkäri määräsi antibiootit mutta vasikka meni nopeasti, tiistai-aamuna sitä ei enää ollut. Nyt harmittaa. Viimeiseen hengenvetoon asti tuo kaunis villisieluinen eläin oli osa perhettä, sen eteen tehtiin kaikki voitava. Hyvästi kaunis Loviisa, toivotaan että vihreämmillä laitumilla on paljon tilaa loikkia ja juosta ympäriinsä.

Iloisempiakin uutisia on. Eilen syntyi pari päivää etuajassa kaunis lehmävasikka VH Lumbista, Itikalle. Oikein toivottu ja kaunis vasikka, nimeltään Lispetta. Pikkuveljelläni oli tapana pienenä sanoa prinsessaa lispetaksi, omasta mielestäni erikoinen ja kaunis nimi erikoiselle ja kauniille vasikalle. Tosin tämäkin tarina olisi voinut päättyä toisin, voisi sanoa että olen onnellinen siitä että omistan pakkomielteen istua vaikka läpi yön valvomassa poikimisia. Vasikka oli nimittäin tulossa maailmaan väärinpäin, selkä alaspäin. Tunnin odottelun jälkeen aloin epäilemään että jokin on vinossa ja soitin isän tarkistamaan tilanteen. Tunti meni vasikkaa käännellessä ja väännellessä, ja kun se viimein oli oikeassa asennossa, se jäi lantiosta kiinni. Itikalle poikiminen oli jo kolmas mutta poikki se oli silti moisen kokemuksen jälkeen, aika näyttää miten rouva lähtee lypsämään nyt.

Ipanan vasikka Kakara on siemennetty nyt VH Finkalla ja Janni hereford-sonnilla. Mielenkiintoinen yhdistelmä jos vaan tulisi nyt tiineeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti