Töttöröö

Voi herran pieksut taas, miten voiki erehtyä niin pahasti että luulee kaiken menevän hyvin? Loviisan veivinheiton jälkeen Itikalla oli vaikea poikiminen, joka kostautui sitten poikimahalvauksena. Lehmä ei ole vieläkään noussut ylös ja eläinlääkäri antoi todella huonon ennusteen, toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Lispetta sentään voi hyvin, kaunis ja sirpakka neitokainen, isän värityksen voi jo kahden eläimen perusteella arvata, sillä Lispetta ja Kakara ovat aivan saman näköisiä, molemmilla sama isä.

Jogurtti poiki sonnin brown swiss -sonni Paysslista, Luukaksen nimipäivänä joten paperissa lukee nyt sitten Lucas. Komea ja mukavan oloinen sonnipoika, melko isokokoinen. Jännitys siemennettiin maanantaina (TAAS!), tällä kertaa laitettiin ihan suosiolla lihasonnia lapulle ja näkyyhän siellä siemennyskortissakin lukevan AB.

Blogin ulkoasun vaihto on hieman jäänyt, sillä kameran latauspiuha on hukassa enkä löytänyt kansioista mieleistä kuvaa yläpalkkiin... Kyllä nyt vastustaa taas.

Täytyy antaa että voi saada

Otsikossa elämä kiteytettynä pähkinänkuoreen. Loviisa menetettiin tiistaina. Pikkuraasu meni yhtäkkiä maanantai-aamuna huonoon kuntoon, makasi vain ja hengitti. Eläinlääkäri määräsi antibiootit mutta vasikka meni nopeasti, tiistai-aamuna sitä ei enää ollut. Nyt harmittaa. Viimeiseen hengenvetoon asti tuo kaunis villisieluinen eläin oli osa perhettä, sen eteen tehtiin kaikki voitava. Hyvästi kaunis Loviisa, toivotaan että vihreämmillä laitumilla on paljon tilaa loikkia ja juosta ympäriinsä.

Iloisempiakin uutisia on. Eilen syntyi pari päivää etuajassa kaunis lehmävasikka VH Lumbista, Itikalle. Oikein toivottu ja kaunis vasikka, nimeltään Lispetta. Pikkuveljelläni oli tapana pienenä sanoa prinsessaa lispetaksi, omasta mielestäni erikoinen ja kaunis nimi erikoiselle ja kauniille vasikalle. Tosin tämäkin tarina olisi voinut päättyä toisin, voisi sanoa että olen onnellinen siitä että omistan pakkomielteen istua vaikka läpi yön valvomassa poikimisia. Vasikka oli nimittäin tulossa maailmaan väärinpäin, selkä alaspäin. Tunnin odottelun jälkeen aloin epäilemään että jokin on vinossa ja soitin isän tarkistamaan tilanteen. Tunti meni vasikkaa käännellessä ja väännellessä, ja kun se viimein oli oikeassa asennossa, se jäi lantiosta kiinni. Itikalle poikiminen oli jo kolmas mutta poikki se oli silti moisen kokemuksen jälkeen, aika näyttää miten rouva lähtee lypsämään nyt.

Ipanan vasikka Kakara on siemennetty nyt VH Finkalla ja Janni hereford-sonnilla. Mielenkiintoinen yhdistelmä jos vaan tulisi nyt tiineeksi.