maanantai 24. maaliskuuta 2014

VUOSI

Se on pitkä aika se. En vaan voi uskoa että siitä oikeasti on jo vuosi kun ensimmäisen päivityksen tänne kirjoitin. Sen kunniaksi nyt kuitenkin bileet maajussien tapaan, ruisleipä jonka päällä oivariinia ja kinkkuleike, janojuomana lasillinen maitoa omasta tankista. Näillä mennään ;)

FAKTOJA.

Kolme traktoria. Kaikki suomalaista laatua.

24 lehmäpaikkaa joista tällä hetkellä 21 lehmien käytössä.

Holstein enemmistö, ayrshire vähemmistö.

Hevonen. Suomenhevonen.

5 lammasta, 7 kanaa ja kukko.

Pääpiruina punakirjavat maatiaiskissat Samba ja Severi.


Meinasin kirjoittaa faktoja navetta-asukeista, unohdin vaan etten saa ammu&elmeriä pöytäkoneella auki ja läppäristä on loppunut virta, ehkä siis joskus toiste. Lähden juhlistamaan bloggarina oloa toisella lasillisella maitoa.

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Hertta pykäs yllätyksen

Nimittäin lehmävasikan! Eilen olivat aamunavetalla poi'ittaneet ja nättiäkin nätimpi valkopäinen lehminen sieltä oli tullut. Tyttö kantaa nimeä Lissu, äitin keksimänä. Karamballe näpsäkän oloinen sisko. Lissu oli meidän (ainakin toistaiseksi) viimeinen Suarezilainen, ne oli ny sitte siinä.


Ämmylle jätettiin eilen hyvästit, tippa silmäkulmassa sitä harjailin vielä viimesen kerran ennen kouluun menoa.


sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Lehmut on ihquja ja mun elämä

Otsikossa tiivistetysti mitä kaveri ajatteli mun blogista tai sen sanomasta :D (sori Johanna)

Tästä tulee nyt lyhyt ja ihan vaan  kertova postaus, tuntuu siltä että on pakko vaan kirjoittaa jotain. Ehkä sillon ois vaan parempi olla kirjottamatta mitään mutta noh. Englannin  kirjoitukset takana päin, helpottunut olo nyt. Ette rakkaat lukijat arvaakkaan kuinka mahtava tunne oli kun avaa yo-vihkon viimeisen sivun ja alkaa lukemaan aineen aiheita. Tehtävä numero 2. Kirjoita blogia aiheesta joka on sinulle tärkeä, tarviiko enempää kertoakaan. Sen takiahan tämä blogikin on vielä pystyssä, lehmät ja maatalous muutenkin  on lähellä sydäntä. Pitempiäkin taukoja on toki ollut, lähinnä inspiraation puutteen ja ajan takia. Olen saanut ihania lukijoita jotka ovat jaksaneet myös kommentoida postauksiin eivätkä vain möllöttäneet ruudun takana. Keep it up!

Laten ilmoitin tänään rekisteriin, Lassea en koska en vaan millään muistanut mikä vasikan isän nimi oli :D Lihisten nimet ei vaan jää päähän, lypsyrotuisia kun oikeasti alkaa jalostamaan niin nimet jää väkisinkin päähän, varsinkin  jos vasikka siitä yhdistelmästä on toivottu. Molemmat pojat ovat oikein hyvävointisia ja reippaita. Ämmy ilmoitettiin teuraskyytiin, meinasi itku tulla kun kuulin. Maanantaina ois mummelilla lähtö, saa nähdä pääseekö sitä ikinä kouluun asti kun pitää olla navetalla halailemassa rakasta vanhaa Ämmyliä vielä viimeisen kerran... Lehmiin kiintyy, se joka väittää muuta valehtelee kyllä armotta päin naamaa.

Tällä hetkellä ei sen kummempaa kerrottavaa ole, lähinnä mietin tässä ideoita blogin kehittämiseen ja varsinkin siihen 1-vuotis postaukseen. Oisko ehdotuksia? Nimellä tai ilman, kaikki otetaan huomioon ;)

torstai 13. maaliskuuta 2014

Sonnibuumi

Enne poiki toissapäivänä. Viikon etuajassa. Ainoana Fexter Capilla siemennettynä. SONNIN. Kuka sille semmoseen oli menny luvan antaan >:( Sirpakka ja pikkunen nätti poju siellä kuitenkin oli, Late nimeltään.

Hippulan poikiminen käynnistettiin piikillä maanantaina ja se poiki eilen valtavan sonnivasikan limusiinista. Tästä pojasta tulikin nimeltään Lasse, sääliksi kävi lehmäraukkaa kun katsoi minkä kokonen pää tällä jötikällä oli. HUH HUH. Hyvin emä kuitenkin palautui poikimisesta ja lähti lypsämäänkin ihan nätisti. Eipä sen kummempia kuulumisia tällä hetkellä :)

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Siivouspäivä

Tänään taas putsailtiin siilon edustaa, lämpimien kelien saavuttua hiehot saa sen melkoselle kuravellille jo viikossa. Samalla siinä piti sitten rapsutella Kumina-raasua, pikkuraukka oli katkassu sarvensa :( Hellimisten tarpeessa näytti olevan. Hippula ei vieläkään osota mitään merkkejä poikimisesta, ens viikon alussa soitetaan eläinlääkäri käynnistämään, lihasonnilla tehty jättiläisvasikka ei mahu tuleen mitenkään päin jos vielä ootetaan ylimäärästä aikaa.

Jalostussuunnitelmaakin on tehty uuden käyttölistan pohjalta, holsteinien kannalta tilanne näytti valoisammalta kuin pitkään aikaan, kyllä sielu lepäs ku luin listaa. Kaks mun kaikkien aikojen suosikkisonnia, VH Mandel ja VH Grafit, on taas listalla ja vieläpä yhtä aikaa! Saapa nähä kuin runsaasti niiden sukusia meillä on loppuvuojesta :D Grafitista tällä hetkellä kaks siemennysikästä hiehoa ja Mandelista yks kesällä syntynyt. Äykkylista sen sijaan tuntuu menevän kokoajan huonompaan suuntaan ainakin meille, kun yhtenä tärkeistä vaatimuksista on se rotupuhtaus. 50% on ehdoton minimi ja siitä ei tingitä, mieluiten kuitenki niitä 70+% käyttäsin jos niitä ois. Tällä hetkellä listalla on tasan yks sonni jota mä pystyn hyvällä omalla tunnolla käyttään ja se on VR Tivoli. Siinä on kyllä helmi ayrshiresonniksi! Suku on sillä kyllä aivan mahtavia sonneja täynnä.

Kissoista sen verran että innolla odotetaan nyt meidän uutta navettakissaa kuin kuuta nousevaa. Severille pitäs etsiä uusi koti ja tää meidän tuleva kissa syntyyki vasta joskus huhtikuussa mutta väliäkös sillä :D

Huomasin tässä myös puolivahingossa että 24. päivä se ois tasan vuosi blogin pitoa takana. Huh huh. Juhlapäivitystä suunnitellessa ;)

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

voi hyvää päivää

Pitäähän sitä nyt vaihteeksi päivitelläkkin ;) heh heh, olipa taas vaihteeksi kuiva vitsi. ASIAAN.

Päivittelyn aiheena tällä kertaa (taas vaihteeksi), vanhemman sukupolven mietteet jalostuksesta. Eihän niitä oikeen ikinä oo kunnollinen perehtyminen asiaan kiinnostanut vaikka jalostaneet ovatkin, itsekin myönnän kyllä mielellään että utarerakenteessa on menty sukupolven vaihdoksen jälkeen hurjaa vauhtia eteenpäin. Asia on toki toinen sitten kun miettii että onko edistys FABA:n vai vanhempien jalostustyön ansiota. Nii-in. Äiti on pikkuhiljaa alkanut näyttää kiinnostumista mokomaan genetiikkapelleilyyn, vaikkei suoraan sanoen asioista paljoa ymmärräkkään, edistystä sekin.

Tämän hetken tavoite on saada karsittua huonoa eläinainesta pois ja keskittyä hyviin. Ai miksikö? Koska jalostus on huomattavasti nopeampaa ja myöskin luotettavampaa näin. Hiehoja on siunaantunut viime vuosina niin runsain joukoin että äitikin viimein myönsi että ehkä niistä on varaa karsia. Oman laskupään mukaan 3-4 hiehoa lähtee laidunkauden jälkeen taivasmatkalle, niiden aikaisemman kahden sijaan. Seuraava kohde onkin lihasonnin käyttö. Jalostusfirmojenkin suosittelema määrä olisi 10-15% siemennyksistä lihasonnilla. Meidän karjassa se tarkoittaisi noin 2-4 lehmää vuodessa, väen vaihtuvuudesta riippuen. Tämän hetken tilanne on että lihasonnia käytetään vain ongelmatiinehtyjille, muut siemennetään kaikki valio-sonneilla. Käyhän se toki niinkin, mutta miksei samantien siementää huonoimpia lihasonnilla niin ei tarvitse alkaa niiden jälkikasvusta arpomaan että siemennetäänkö vai laitetaanko autoon.

Pohdintojen jälkeen sitten kuulumisiin: Jasmiini on siemennetty suunnitelmien vastaisesti VR Ultimolla. Kädet ristissä olen nyt rukoillut ettei se tullut tiineeksi, tuota sukua ei saa enää jalostaa yhtään pötikämpään suuntaan. Inari oli siemennetty VR Tivolilla nyt toistamiseen, sillä tuntuu olevan kiimojen kanssa jotain häikkää. Hippula ei ole poikinut vieläkään, 26. päivä oli laskettu poksahtamispäivä, utare ei kasva, maha senkin edestä. Räjähtää kohta pian oikeasti jos ei ala vasikkaa kuulumaan. Blogin out-of-topic kuulumisia vielä, mietin juuri mitä tehdä kesäihottumaisen hevosen kanssa. Ja samalla toivon että kanat saisivat jostain hautomiskuumeen että saataisiin pääsiäistipuja! Näihin oloihin, näihin tunnelmiin, see you next time!

SARKA-messut 2014

 VAROITUS: LUVASSA PITKÄ SELITYS SEKAVAA P*SK**!


Hieno reissu kyllä, ei voi muuta sanoa! (Ja pahoitella sitä kuinka tämäKIN postaus on aivan liikaa myöhässä, parempi myöhään kuin milloinkaan juu nou ;)) Herätys oli aamusella siinä viiden aikoihin, samaan aikaan kun vanhemmat heräsivät aamunavettaan. Aamupalaakin piti syödä vaikka se vaikeaa olikin, aamupalan syönti ei vaan onnistu millään ennenkuin on käynyt hoitamassa hevosen ja haukkaamassa raitista ilmaa.  Elikoille kävin heilauttamassa heipat samalla kun nakkasin hevosen ulos, olihan se vähän ihmeissään parin tunnin aamurutiinien siirtymisestä. Reippaana ihmisenä en tietenkään ollut pakannut edellisenä päivänä mitään vaan nakkelin puoliunessa vaatteita sun muuta tarpeellista laukkuun. "Tämä, ja tämä, pitäähän tääki ottaa jos vaikka sataa, ja sit viel nää..." Naisen pakkaamistyyli. Hyvä varsinkin kun laukkua joka on täynnä turhia tavaroita pitää raahata kahtena päivänä messuilla mukana. Otin opikseni.

Kuudelta alkoi matka kohti ylivieskaa. Eerikan kävin nappaamassa mukaan audin kyytiin ja sitten köröteltiin mukavaa vauhtia juna-asemaa kohti. Eikä ees eksytty vaikka meinattiinkin! Ajettiin sievästi parkkiin vähän liian likelle toista autoa, en uskaltanu aukasta ovea vaan kömmein ulos vänkärin puolelta ja potkasin samalla valtran muistitikun rikki. Harmitti. Juna tuli asemalle samoihin aikoihin meidän kanssa, polteltiin rauhassa hermosavut ensin ja sitten juostiin junaan etsimään paikkoja. Meidän paikat oli jo viety joten istuttiin sitten vaunun perälle ja voi herran jestas sitä pälätystä lehmistä, kanadalaisista, poistettavista, uusineista, sonninemistä ja käyttölistasta. Taisivat kanssamatkustajat vähän kieroon katsoa :D

Seinäjoelle saavuttaessa alettiin sitten kuumeisesti miettimään että mihinkähän suuntaan sitä lähtisi. Maalaisjuntit isossa kaupungissa ei ole ikinä hyvä juttu. Soitettiin sitten taksi ja päästiin kuin päästiinkin haluamaamme määränpäähän. Messuilla lipuntarkastajakin tunnisti meidät jo toisen kerran jälkeen, lienee sitten rampattu liian monta kertaa ulkona. Mutta komioita oli lehmät ei voi muuta sanua! Muutaman kuvan jaksoin teillekin muokata tänne, olkaattes hyvät.






Kyseisen luokan tietoja mulla ei enää oo tallella eli eläinten nimistä ja sukupuista ei valitettavasti ole mitään tietoa. 

Luokkien loputtua lähdettiinkin sitten metsästämään hotellia, pienoisen etsimisen jälkeen se viimein löytyikin sitten. Laukut ja muut turhat tavarat huoneeseen ja ruokapaikkaa etsimään - satuttiinkin sitten eksymään hesburgeriin. Kupujen täytön jälkeen kierrettiin vaatekauppoja ja illan tullen sitten takaisin hotellille. Aamulla herätys oli jo yhdeksän  aikoihin että kerettiin hotellin aamupalalle ja messuillekkin vielä. Toiselta päivältä mulla ei valitettavasti ole kuvia kuin puhelimella ja niiden laatu on kuin perunalla kuvattu eli eivät kuvinkaan edustavia. 

Messuilta lähdettiin pois jo yhden aikoihin ja hurautettiin taksilla juna-asemalle. Meidän lippujen mukaan juna olisi lähtenyt vasta kuuden aikaan illalla joten vaihdettiin liput jo kahdelta lähtevään ja oltiin ihmisten aikoihin ylivieskassakin takaisin, autokin lähti ensimmäisellä käyntiin pakkasista huolimatta ja siitä sitten kotiin itkemään itsensä uneen ja näkemään unta kanadalaissukuisista, lypsytyyppisistä ja mahtavaa utarerakennetta periyttävistä lehmistä. NYYH.