lauantai 27. joulukuuta 2014

Rauhaisaa joulua ja railakasta uutta vuotta!

Paljon on taas mennyt aikaa edellisestä blogin päivityksestä, joten parasta kai aloittaa päivittämällä tilanne. Hilima poiki suuren sonnivasikan VH Blumesta, sonnipoika nimeltä Lordi lähti jo välitykseenkin maanantaina. Hilima halvaantui mutta nousi onneksi seuraavana päivänä jo ylös, kiitos ennakoinnin ja kolmen eläinlääkärikäynnin. Myös Inari on poikinut, VR Tivolista äärettömän suloisen lehmävasikan! Nimeksi tuli Lupiini ja tytön suku on ainakin mielenkiintoinen jos ei muuta: VR Tivoli x A Linné x Hyötylän Piuha. Nätti ja sirorakenteinen vasikka jolla on pitkät koivet ja ihan kivan näköinen runkokin. Impiä ja Jekkua odotellaan poikiviksi uutena vuotena, voi tosin olla että molemmilla menee yli.

Lehmiä ja hiehoja on tarkisteltu ja siemennetty, tarkistetuista mielenkiintoisimpia yhdistelmiä ovat tällä hetkellä Shotglass x VH Mandel ja VH Grafit x Mäntylän Rakuuna. Tämän hetken käyttölistasuosikit ovat ehdottomasti Mandel ja Visio, niitä tullaan suurkuluttamaan tämän listan aikana.

Pidemmittä puheitta toivotan lukijoille hyvää (jo mennyttä) joulua ja railakasta uutta vuotta! (Käytetyimmistä sonneista jne. on tulossa oma postaus, ja ensi vuoden ensimmäinen postaus tulee käsittelemään lehmien nimeämistä ja sisältää myös rutkasti nimiehdotuksia ;) Omia toiveita saa toki edelleen heittää kommenttiboksiin, luen ne oikein mielelläni ja toteutan kaikki jotka vain pystyn!)

torstai 6. marraskuuta 2014

NTM kertoo kaiken. Vai kertooko?

Heti alkuun huomautan ettei tarkoituksenani ole loukata tai provosoida ketään, vaan herättää asiallista keskustelua varmasti monia muitakin karjansa jalostajia koskevasta asiasta.

Viking Genetics on linjannut tulevaisuuden sonnien olevan ainoastaan genomitestattuja sonneja. Nuorsonni vaihe jää kokonaan pois genomitestauksen yleistyessä, ja jälkeläisarvosteltujen sonnien käyttö tulee olemaan lähes tulkoon mahdotonta. Tai ainakin tällaisen kuvan minä olen saanut. Hiehojen genomitestauksen yleistyessä myös hiehot sonnineminä tulevat olemaan aikaisempaa yleisempi näky. Tähänkö ollaan tultu? Henkilökohtaisesti itselläni ei ole mitään genomitestausta vastaan; onhan vain hyvä asia että nuoret, lupaavat eläimet paljastuvat jo ennen kuin on liian myöhäistä. Hiehojen laaja käyttö sonnineminä kuitenkin huolestuttaa. Moniko olisi valmis jättämään omasta hiehostaan sonnin itselle tilasonnikäyttöön, ennenkuin eläin on edes osoittanut olevansa tarpeeksi hyvä itse, periyttäjänä tai tuotantoeläimenä? Genomitestien arvosteluvarmuus on vielä alhainen, enkä itse käyttäisi missään nimessä koko karjalle pelkästään sonneja joiden jälkeläisten todellisesta laadusta ei ole mitään takeita. Toki joukkoon mahtuu varmasti myös todella hyviä sonneja, mutta myös täydellisiä floppeja.

Oman karjamme ensimmäisten faban ja vg:n genomisonnien jälkeläiset tunnistaa lähes poikkeuksetta karjasta heti, verrattuna vanhaan valiosonni käytäntöön. Alla esimerkki vast'ikään uudestaankin listalla olleesta VR Leroyn tyttärestä, joka ei ikävä kyllä ole ainut vastaavanlainen esimerkki meidän karjassamme. Tilallisille aiheutuu melkoista tappiota poistaa vasta toisella tuotoskaudella oleva eläin vain koska sen utare ei kestänyt. Vertailun vuoksi voin kertoa että meillä on aikaisemmin poistettu n. 1-2 eläintä vuodessa huonon utarerakenteen vuoksi: tänä vuonna tuo luku on jo täyttynyt ja lisää on lähdössä. Kaikki kyseiset eläimet ovat vuonna 2011 syntyneitä genomisonnien tyttäriä, vasta toisen kerran poikineita. 21-paikkaisessa navetassa tuo luku tuntuu jo todella suurelta.

Isabella n. viikko ensimmäisestä poikimisesta

Isabella toisen kerran poikineena
Toinen itseäni huolestuttava aihe on paljon kohua ja keskustelua nostattanut NTM. NTM eli Nordic Total Merit on jalostusarvoista laskettu arvo, jonka pitäisi kertoa kuinka hyvä sonni on. NTM:n painoarvo vain sattuu suurimmaksi osaksi olemaan tuotoksella sekä holsteinilla (0.75) että punaisilla roduilla (0.96). Itsessään NTM on hieno keksintö, ja mahtava aputyökalu varsinkin suurissa karjoissa joissa eläinten jalostamiseen ja sonneihin perehtymiseen ei pystytä käyttämään paljoa aikaa. Painotus vain on vääristynyt. Tokihan maitotila tekee tuloksensa nimenomaan maidolla, mutta mitä hyötyä on eläimistä jotka kestävät keskimäärin 2-3 poikimista? Lehmän tuotos nousee jokaisella poikimisella, ja tuntuu turhalta kasvattaa eläimiä elämään vain 4-vuotiaiksi. Eettinen puoli nousee samassa kysymyksessä esiin, ovathan tuotoseläimetkin eläviä olentoja. Eikö olisi kannattavampaa keskittyä keskituotoksen nostamisen sijaan eläinten utarerakenteeseen, hedelmällisyyteen ja terveyteen enemmän? Lisään tähän että tiedän kyllä terveysominaisuuksien olevan heikosti perinnöllisiä, mutta melko vahvasti linkittyneinä rakenneominaisuuksiin. Kestävä lehmä olisi pitkällä juoksulla huomattavasti tuottavampi kuin eläimistö jota joutuu jatkuvasti uusimaan kasvattamalla nuoria eläimiä tilalle, kasvatuskulutkaan eivät ihan heppoiset ole.

Nyt kun olen saanut hieman setviä päätäni, pahoittelen vielä mikäli pahoitin jonkun lukijoistani mielen tai muuten vain sain näkemään punaista. Minulla ei ole mitään Fabaa tai Viking Geneticsiä vastaan yrityksinä, vaan halusin herättää keskustelua itseäni mietityttävästä aiheesta. Kiitos tästä mahdollisuudesta.

maanantai 3. marraskuuta 2014

Vastustaa vastustaa

Itikka jouduttiin lopettamaan poikimahalvauksen takia. Itikka joka lypsi jo ensikkona yli 60 litraa päivässä ja poiki nyt kolmannen kerran. ÄÄÄÄÄH. Itikan ensimmäinen vasikka Juulia poiki perjantaina, lehmävasikan VH Lumbista. Nimeksi tuli Lotte.


Ivalo poiki myös. Brown swissistä. Kuolleet sekakaksoset. Siinä vaiheessa alkoi olla jo semmonen olo että mietti vain mitä syntiä sitä on tullut tehtyä kun näin rankaistaan. Ivalolla oli siis kohdun kiertymä, joka huomattiin onneksi tarpeeksi ajoissa että lehmä jäi vielä henkiin, mutta liian myöhään vasikoiden kannalta. Harmittaa. Kyllä se elämä nyt vaan vastustaa.


Anyway, Juhannusheila on siemennetty VH Clementillä, Jaffa bs-sonni Bosephuksella ja Kaveri lihasonnilla. Elsa tarkistettiin tiineeksi ja Karamba lähtee poistoon, eläinlääkäri ultrasi tyhjäksi ja hieho on kuitenkin jo yhden ja puolen vuoden ikäinen.

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Töttöröö

Voi herran pieksut taas, miten voiki erehtyä niin pahasti että luulee kaiken menevän hyvin? Loviisan veivinheiton jälkeen Itikalla oli vaikea poikiminen, joka kostautui sitten poikimahalvauksena. Lehmä ei ole vieläkään noussut ylös ja eläinlääkäri antoi todella huonon ennusteen, toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Lispetta sentään voi hyvin, kaunis ja sirpakka neitokainen, isän värityksen voi jo kahden eläimen perusteella arvata, sillä Lispetta ja Kakara ovat aivan saman näköisiä, molemmilla sama isä.

Jogurtti poiki sonnin brown swiss -sonni Paysslista, Luukaksen nimipäivänä joten paperissa lukee nyt sitten Lucas. Komea ja mukavan oloinen sonnipoika, melko isokokoinen. Jännitys siemennettiin maanantaina (TAAS!), tällä kertaa laitettiin ihan suosiolla lihasonnia lapulle ja näkyyhän siellä siemennyskortissakin lukevan AB.

Blogin ulkoasun vaihto on hieman jäänyt, sillä kameran latauspiuha on hukassa enkä löytänyt kansioista mieleistä kuvaa yläpalkkiin... Kyllä nyt vastustaa taas.

perjantai 17. lokakuuta 2014

Navetan nurkalta sosiaalisissa medioissa!

Huomasin huvikseen selaillessani että Navetan nurkalta löytyy myös bloglovinista, sitä kautta pystyy siis myös seurailemaan navettatouhuja.

Huviksi ja ajankuluksi tein myös instagram-käyttäjän blogin nimille, sinne kuvia ilmestyy todennäköisesti myös tämän sivuston ohella (kunhan vaan muistais aina lisätä ne kuvat tännekin, köh). Löytyy nimellä navetannurkalta.

Käykäähän seurailemassa mikäli yhtään kiinnostaa, minä jatkan nyt blogin sivujen ja ulkoasun päivittelyä. :)

Täytyy antaa että voi saada

Otsikossa elämä kiteytettynä pähkinänkuoreen. Loviisa menetettiin tiistaina. Pikkuraasu meni yhtäkkiä maanantai-aamuna huonoon kuntoon, makasi vain ja hengitti. Eläinlääkäri määräsi antibiootit mutta vasikka meni nopeasti, tiistai-aamuna sitä ei enää ollut. Nyt harmittaa. Viimeiseen hengenvetoon asti tuo kaunis villisieluinen eläin oli osa perhettä, sen eteen tehtiin kaikki voitava. Hyvästi kaunis Loviisa, toivotaan että vihreämmillä laitumilla on paljon tilaa loikkia ja juosta ympäriinsä.

Iloisempiakin uutisia on. Eilen syntyi pari päivää etuajassa kaunis lehmävasikka VH Lumbista, Itikalle. Oikein toivottu ja kaunis vasikka, nimeltään Lispetta. Pikkuveljelläni oli tapana pienenä sanoa prinsessaa lispetaksi, omasta mielestäni erikoinen ja kaunis nimi erikoiselle ja kauniille vasikalle. Tosin tämäkin tarina olisi voinut päättyä toisin, voisi sanoa että olen onnellinen siitä että omistan pakkomielteen istua vaikka läpi yön valvomassa poikimisia. Vasikka oli nimittäin tulossa maailmaan väärinpäin, selkä alaspäin. Tunnin odottelun jälkeen aloin epäilemään että jokin on vinossa ja soitin isän tarkistamaan tilanteen. Tunti meni vasikkaa käännellessä ja väännellessä, ja kun se viimein oli oikeassa asennossa, se jäi lantiosta kiinni. Itikalle poikiminen oli jo kolmas mutta poikki se oli silti moisen kokemuksen jälkeen, aika näyttää miten rouva lähtee lypsämään nyt.

Ipanan vasikka Kakara on siemennetty nyt VH Finkalla ja Janni hereford-sonnilla. Mielenkiintoinen yhdistelmä jos vaan tulisi nyt tiineeksi.

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan..?

Heissan! Kuvia pukkaa, laatu on yhtä kuin lg:n puhelimen kamera eli huono, ei kiinnitetä huomiota siihen, eihän? :D


 Kuvassa edessä Heran tytär Laktoosi ja takana brown swiss x ayrshire -risteytys Loviisa. Kuvat ovat viime viikolta, kun pienet joutuivat lammaskarsinaan evakkoon navetan pesun ajaksi. Lupasta en valitettavasti saanut parempia kuvia otettua kuin alla oleva, mutta haitanneeko tuo. Melko normaalin ayrshire x holsteinin näköinen poju. 


Loviisan pirullinen luonne pääsi valloilleen. Ketasta ei olisi halunnut ihmisen kanssa lähteä mihinkään, vaan yritti hyppiä laitojen yli. Lammaskarsinaan päästyään kiusasi nuorempiaan jatkuvasti,  energiaa tuntui piisaavan ja typyä ärsytti kun muut olisivat halunneet leikkimisen sijaan nukkua. Juoksentelipas Loviisa pari kertaa vauhdilla teräsaitaakin päin, saapa nähdä pidätteleekö tuota isona enää mikään. Vaan kaunis on hän joka tapauksessa!

Kuva on huonolaatuinen mutta eron rakenteessa kyllä huomaa. Loviisa on siro ja todella kaunis rakenteeltaan, Laktoosi taas melko tavis pullero. Tokihan tässä vaiheessa ei vielä kannata mennä mitään päätöksiä tekemään, sillä kasvaessaan ja lehmistyessään voivat nämäkin tytöt muuttua paljonkin.

Sitten jalostusuutisia! Iines on siemennetty VH Grafitilla, kun sain viimeinkin äidin vakuuttuneeksi siitä että tarkoin valikoiduille morsiamille käyttö on ihan ok vaikka luonne onkin mitä on. Jes! Kesäheinä on siemennetty VH Clementillä, Irmeli VH Finkalla ja Kirsikka Shotglassilla. Kerrankin mieleisiä sonneja holsteinlistalla. Kaisa ja Juulia on otettu sisälle lehmäparsiin odottelemaan poikimisia.

Elsan poika Jehu myytiin kahden kuukauden ikäisenä tilasonniksi toiselle tilalle, ja perjantaina saatiin kuulla uutisia. Jehun ensimmäinen jälkeläinen oli syntynyt. Ainoa ihmetyksen aihe asiassa oli se, että vasikan molemmat vanhemmat ovat holsteineja ja vasikka itse on punaruskea. Jehun isällä ei ole suvussa punavärigeeniä periyttäviä sonneja joten sen on tultava emän puolelta, mistä teemmekin päätelmän että Elsa periyttää myös punaista väriä. Seuraava sonni saattaakin tästä syystä olla sittenkin punainen holstein kun sellainenkin oli listalle pitkästä aikaa eksynyt.

perjantai 12. syyskuuta 2014

Ristiäisiä oikeen urakalla

Viidelle kissanpennulle pitäisi keksiä nimet. Kolmelle tipulle pitäisi keksiä nimet. Vasikoille ei sentään tarvitse keksiä nimiä, ne on jo valmiina.

Jivia poiki toissapäivänä sonnivasikan. Luppa. Sonnin nimi on Luppa. Luppa-poika on 75% ayrshire (tai paremmin sanottuna siinä on 75% punaisia rotuja, lieneekö noin puhtaita äykkyjä enää kenelläkään...) mutta väriltään mustavalkoinen. Emä Jivia on puoliksi holstein ja itsekin musta, siemennettiin ay:llä ihan vain rodun säilyttämisen auttamiseksi meidän karjassa (ja siemennetään toisenkin kerran, kjeh). Lupan isä on VR Uri, ay rakenteeltaan mutta holstein väritykseltään. Hassu yhdistelmä.

Hera poiki eilen VALTAVAN kokoisen lehmävasikan, se on jo kolmas tälle mammalle. Vasikasta tuli nimiperinteen mukaan Laktoosi. Väri on kummallinen vaalean ruskea pilkullinen, eli selvästi tullut isän puolelta, emän puolella ei tuollaista väritystä esiinny. Isänä VR Favre.

Tiput kuoriuituivat tänään! Kolme pikkuista tipua kuuden viikon sinnikkään hautomisen jälkeen, ihan oman kanalan asukkien jälkeläisiä. Kaksi harmaata ja yksi pingviini (ettei vaan olis Helmin tipu, ihan saman näköinen kuin Helmi pienenä), pienen pieniä untuvapalloja :)

Kuvia tulossa lähitulevaisuudessa. Just wait for it.

torstai 28. elokuuta 2014

Ensimmäinen brown swiss!

Brown swiss, tai kuten meidän navetassa, braun fish. (Jaffan siemennyskorttiin liimatussa tarralapussa oikeasti luki noin kun äidin kanssa itkunauraen korjailtiin isän kirjoitusvirheitä)....

Niin tai näin, ensimmäinen ruskea sveitsiläinen päätti kaksi päivää sitten suloistuttaa navettaamme prinsessamaisella olemuksellaan. Sievä neiti sai myös sievän nimen - Loviisa. Toki väristä näkee että puhdasrotuinen ei typy ole, ayrshireperimä puskee itsepintaisesti valkoisia laikkuja hopeanruskeaan peitinkarvaan. Silmät kuin kajaalilla meikatut ja olemus on pirteä ja itsepäinen minä ite! *huokaus* Mikä kaunokainen.


Tieto pikkuneidin syntymästä on levinnyt ja muutama semmari onkin harvinaisuutta käynyt jo ihastelemassa. Ainakin oman paikkakunnan edelläkävijöitä tässä ollaan, ainakin yksi tila on alkanut käyttämään brown swissiä kokeilumielessä sen jälkeen kun huhut ovat kulkeneet. Mielenkiinnolla jäädään katselemaan mitä tästä typykästä ja mahdollisista puolisisaruksistaan tulee, kenties navetta täyttyykin harmaista lehmistä? Kuka tietää, sydämen ne ainakin onnistuvat viemään jos ei muuta.

perjantai 15. elokuuta 2014

Vassuja!

Lars on Irmelin toinen vasikka, sonni valitettavasti. Isänä poitsulla on D Sol, komea runkoinen mutta suorat kintereet ja emältään perityt mulkosilmät, melko pienikokoinen.

Likka on pikkuruinen ja näpsäkkä typyli samasta isästä kuin Lars. Likan emä on Ipana ja sai nimensä emänemänsä Pimun nimestä johdettuna. Oikein sirpakka ja nätti tyttö.

Lomaromanssi on äidin uuden suosikin, Juhannusheilan ensimmäinen vasikka ja valitettavasti sonni. Isänä Picanto, rakenne on kertakaikkisen upea ja harmittaa ihan oikeasti että päätti sitten olla sonni. Emänsä on saanut jo lempinimenkin, Lypsytyyppi. Sheila kun haluaa päästä heti äkkiä nyt lypsylle ja silmin nähden nauttii siitä :D

Lola on Iltan jättiläisvasikka. Nimestäkin voi päätellä vassun olevan lehminen, mutta voi kamala minkä kokoinen! Siinä jää vanhemmat sonnitkin kakkoseksi, kauhulla odottaen tämän kasvamista. Isänä hällä on Big Point, ainut vasikka tästä sonnista meille.

Lempi on Iineksen typy, isänä VH Oboy. Runkoa näyttää tulevan ihan komeasti vaikka pieni vielä onkin, ja ihan emänemänsä Elsan näköinen kuvioinniltaan.

Lystikki on Ilopillerin Mandelilainen tytsy, pieni ja nätti, ihan sievä tästä tulee.

Hupsista saatana

Anteeksi otsikon ruma sana. Anteeksi myös laittoman pitkä postaustauko josta ruma sana johtui. Anteeksi.

ASIAAN. Kesä meni enemmän ja vähemmän kotona touhutessa, välillä kerkesi vakipaikkaankin lomittamaan. Vasikoita on viime päivityksen jälkeen syntynyt niin runsaasti että ajattelin kertoa niistä omassa päivityksessä. Jalostussuunnitelmat ovat myös mukluneet suuntaan jos toiseenkin ja jossain välissä pitäisi keretä tekemään yhteenveto kaikista viime vuonna käytetyistä sonneista ja niistä tulleista vasikoista. (Tässä välissä läppäri ylikuumenee, kiitti vaan hei). Jossain välissä onnistuin saamaan suhteellisen pysyvän työpaikan karjatilalta ja myös vinkkejä jatko-opiskeluun (kiitos sinä kuka lienetkin!), tutustun mielenkiinnolla myös itselle outoihin vaihtoehtoihin vaikka suurella todennäköisyydellä jäänkin lyhyen välimatkan päähän kotitilasta opiskelemaan. Jalostustyö on hidasta enkä uskalla antaa vanhemmille täyttä sanan valtaa asiaan :D

Jaffan odotettu poikiminen lähestyy, 22. on laskettu päivämäärä. Voi tätä jännityksen määrää, sieltä se ensimmäinen brown swissi sitten tulla tupsahtaa! Vasikka on herättänyt mielenkiintoa siementäjissäkin, saas nähdä minkälainen veitikka sieltä loppupeleissä sitten ilmestyy.

Laidunkausi jatkuu, jatkuu, jatkuu ja jatkuu, samoin kuin helteetkin. Laitumella kirmaa yli 30 elikkoa, suoraan sanottuna lirissä ollaan. Hiehoja on LIIKAA! Pakkaseen kai päätyvät osa jos ei ostajia löydy. Hilima ja Hera ovat ummessa, Illalla utaretulehdus ja Evitalla joku tuntematon vaiva toisessa takaneljänneksessä, menee umpeen. Enne ja Evita molemmat tiineitä, seuraavana tarkistusvuorossa ovat Ennen vasikka Kerttu ja Hertan tytär Karamba (joka tosin on varmaankin luonut vasikkansa mutta sisällehän se pitää ottaa siemennystä varten joka tapauksessa). Kaveri ja Elsa on siemennetty nyt molemmat VH Barkleyllä ja molemmat äykkyhiehot, Kipinä ja Kaunokki VR Rankinilla. Kumina on siemennetty brown swissillä ja Ihime Bossilla.

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Rehuntekoa ja muuta hommaa

Ihan ensimmäisenä voinkin kertoa että sekä Janni, Ihime että Elsa ovat saaneet saatettua jälkikasvunsa maailmaan, kaikki ilman suurempia ongelmia. Rehunteko on saatu melkein päätökseen, ja sitten voikin  nauttia kiireettömästä juhannuksesta (hah niin varmaan). Isän ollessa näissä kiireellisemmissä hommissa, on meikäpoika saanut sillä välin nauttia maatilan arjesta. Iltanavetat, hiehojen uloslaitot, lantakuilujen letkutukset.... HUH. Onneksi eläimet palkitsevat tehdyn työn, hyvinvoivat ja vielä paremmin lypsävät eläimet ovat ilo katsella.

Liina on alkanut jo ottamaan kasvua kiinni, ja pääsikin jo harjoittelemaan isojen  tyttöjen elämää ryhmäkarsinaan. Täytyy kyllä todeta että samassa karsinassa oleva Lilja on kyllä näin maalaisittain hemmetin komia elikko! Siinä on mennyt jalostus nappiin. Liinan emältä pamahti utare, vasta kaksi kertaa poikineena, saas nähdä miten sen vasikoiden laita on, sonnien kanssa ainakin täytyy olla tarkkana.

Isabellan utare kaksi kertaa poikineena
Lehmät pääsivät laitumelle jo ihan alkukuusta, samoten tiineet ja ei-vielä-siemennettävät hiehot. Pikkuhiehot joutuivat odottelemaan vuoroaan vähän myöhempään huonojen kelien takia.



Ihimeen vasikka oli onneksi lehminen, vieläpä kaunis sellainen. Isänä tytöllä on VH Mandel ja nimeksi tuli Luna. Uuden kissanpentu Sylvin lempparivasikka, nukkuvat samassa ketassa :D

Luna ja Sylvi nokosilla
Jannin vasikka oli suurehko sonni lihiksestä, nimeltään Lennu. Elsan vasikka oli myöskin sonni, isänä Picanto. Tämän raasun nimeksi tuli Lenkkimakkara, lempinimeltään Lenni.

Juhannukseksi koitan saada kunnollisen kuvapläjäyksen aikaiseksi, sitä odotellessa siis!

tiistai 13. toukokuuta 2014

Kesä tulloo!

Ja kovaa kyytiä tuleekin! Peltotyöt on jo hyvässä vauhdissa, mitä nyt vähän katkoa tuli sateiden takia. Laitumilla alkaa jo pukkaamaan uutta vihreää vanhan nurmen alta ja ensimmäiset kärpäsetkin on jo bongattu navetasta. Kurkipari on eksynyt jo tänne pohjoiseenkin ja lokit valloittavat pellot.

Humpsista vaan, romantisoinnista tippuminen suoraan harmaaseen arkeen. Ulkona sataa vettä ja tuulee, lämpömittarikaan ei taida huimia lukemia näyttää. Ainut kenellä on kevättä rinnassa on hevonen. Nappi-ryökäle on keksinyt uusia pahoja tapoja todistella itselleen ja omistajalleen olevansa vielä nuori ja villi ori. Raukkaparka kun ei ole tajunnut että ruunana on elellyt jo melkoisen monta vuotta ja 12 vuotta tulee tänä kesänä pojalle täyteen. Lissu on siirtynyt eskaripuolelle, Liina saa porskutella vielä olkipatjalla yksilöketassa. Ihimeen laskettuaika on 29.5. ja Jannin 1.6., ei siis enää kovin kauaa siihen että saadaan seuraavat vasikat. Kesäheinä lähtee uudelle omistajalle alustavasti tässä kuussa ja loput hiehot joita ei lypsämään itselle tarvita saavat jäädä kasvamaan laidunkauden loppuun asti, sen jälkeen pääsevät pihveiksi. Josefiinalla on nyt tiukat paikat, jos ei tullut tiineeksi nyt niin sekin lähtee pakastimen täytteeksi, on meinaan melkoisen vanha jo.

Kesäkuvia laittaisin jos jaksaisin mutta kun tuijottaa ikkunasta tuota inhottavaa ilmaa niin ei tee mieli huijata omaa mielikuvitusta semmoisilla. Tulipa masentavan harmaa blogipäivitys, ehkä ensi kerralla on jo vähän iloisempi meininki.

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Ammuilua

Astetta pidemmän kirjoittelutauon jälkeen on taas mukava päästä kokoamaan tapahtumat ja ajatukset ylös, on tämä blogi vaan kiva juttu.

Isän jäädessä sairaslomalle on päässyt taas työhommiin kiinni, huomenna alkaa taas neljän päivän työjakso navetalla. Pellollakin olen kerennyt jo yksin käymään, vähän jyräämässä multaimen jälkiä piiloon. Viikon saldona on kaksi kertaa levinnyt lietekärry, tiedä sitten miten tuo on edes mahdollista.

Enne voi hyvin ja on alkanut jo petraamaan maitotulostaan, siemennetään varmaan ensi kuussa. Liinan sairastumisesta unohdin kirjoitellan tänne kokonaan, oli liian kiire navetalla että olisi kerennyt netin ihmeelliseen maailmaan eksyä. Liinalla oli seleenin puutteesta johtuva lihasrappeuma, jonka vuoksi pikkuraasu ei pysynyt kunnolla pystyssä eikä muutenkaan jaksanut tehdä mitään. Eläinlääkärin väärän ensimmäisen diagnoosin vuoksi meinattiin jo menettää koko vasikka, nyt alkaa jo näyttämään tilanne paremmalta. Onneksi Liina oli koko ajan hyvä syömään sentään.

Jännitys poiki viime perjantaina. Vasikka oli kuollut sonni. Katsottiin jo torstaina että kaikki ei ole ihan kohdallaan, soitettiin eläinlääkärille joka sanoi ettei ole kyseessä mikään hätätapaus ja soittaa uudestaan mikäli tilanne huononee. Seuraavana päivänä sitten soitettiin lopulta kun mitään ei alkanut kuulumaan, sisään kuivuneen ja kuolleen vasikan olivat joutuneet kiskomaan pihalle. Sonnin etujalat olivat niin kippurassa ettei vasikka ollut mahtunut tulemaan ulos. Ja isänä tietenkin VH Mandel, miksi oi miksi...

Sen kummempia ei tänne päin tällä hetkellä kuulu, adios amigos!

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Onnea on pikkuinen lehmävasikka

Varsinkin kun se on rodultaankin oikea, nimittäin ayrshire. Isabella poiki eilen, 5 päivää etuajassa pienen ja siron lehmävasikan. Kokoruskea on väriltään kuten emänsäkin, vain jaloissa samanlaisia valkeita täpliä kuin isosisko Kipinällä. Nimeämisprosessi ei ollut kovinkaan hankala kun oli jo etukäteen päätetty että ayrshireista pitäisi saada navettaan Lotta ja Liina. Lotaksi tyttö oli liian ruskea joten nimeksi tuli Liina. Kaunis on vasikka, toivottavasti tästä tulee aikanaan hyvä lypsikki!


 Pahoittelen kuvan laatua, puhelimella otettu ja iltanavetan aikaan oli jo melko hämärää. Liinan isä on Asmo Aikomus, ainut vasikka meille kyseisestä sonnista.

Late ja Lasse lähtivät välitykseen vähä aikaa sitten, ja isän jäädessä sairaslomalle minäkin pääsen lomittamaan viikon ajan. Töitä pitää tehdä kun niitä on, vaikka navettaanhan minä menen enemmän kuin mielellään! Tänä vuonna olisi tarkotus opetella tekemään peltotöitäkin jos jollakin riittää pinna opettamaan (Ai mitä nyt? Tästäkö? No mutta eihä se ny millää voi.. No eihä voi!! No näytä sillo ite! No eikä se nui mee. Oho...) että voi olla enemmän hyödyksi kotonakin.

Evita, Josefiina ja Jasmiini on nyt siemennetty, Evita ja Josefiina (äiti ja tytär) molemmat Mandelilla ja Jasmiini Tivolilla. Jivia, Jogurtti, Juulia, Hera ja Ivalo on nyt tarkistettu ja kaikki tiineitä, mahtavaa!


Loppuun  vielä kuva Severistä nukkumassa puoliksi mun käden päällä ja puoliksi purupaalin päällä, ei tarvinut yksin vahtia poikivaa lehmää kun sattuu olemaan näin huomion kipeän kissan omistaja... :D

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Kaisulin siemennys

Kyllä, piskuinen Kaisa siemennettiin tänään! Keyllä, kuten lapussakin luki, harvinaisen kilttiä kyseiseltä siementäjältä :D Ei ois ensimmäinen kerta kun se on alkanut vaihtamaan sonnia omasta mielestään parempaan turhia kyselemättä, välillä meinas jo ihan alkaa ärsyttämään kun tuntu ettei yhtäkään siemennetty sillä millä olisi pitänyt. Tarkistuslistalla ovat tällä hetkellä Hera, Ivalo, Jivia, Jogurtti ja Juulia, Irakin oli siihen asti että huomattiin sen laskeneen veret viime viikolla. Poistolistalle se siis.

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Yleismaallista löpinää

Navetan eläinmäärä väheni tänään yhdellä yksilöllä, Hertta nousi korkealaitaisen kyytiin KNS:n ja aureuksen takia. Rouvalla oli sekä piikki- että puikkokammo sekä huonot odotusarvot paranemiseen joten nähtiin  parhaaksi laittaa pois ennenkuin tartuttaa muihinkin. Hertta-raukka. Pikkuiset sonninriiviöt on ilmoitettu kyytiin myös, saapa nähdä milloin Late ja Lasse pääsevät uusiin koteihin kasvamaan.

Itikka tarkistettiin tiineeksi! Jasmiini joudutaan siementämään seuraavaan kiimaan uusiksi, ei (onneksi) tullut tiineeksi viime kerralla. Jekku ja Impi siemennettiin VH Redwoodilla. Isabellan poksahtamispäivämäärä on 18.4., sen ois parempi tehdä mulle sitten ayrshire lehmävasikka Liljan kaveriksi.

tiistai 1. huhtikuuta 2014

11+11+11 -haaste

Tää on vielä kesken -blogilta tupsahti yllättäen kommenttiboksiin ilmoitus haasteesta. Minulle. Apua. Kyseinen haaste on taustatietojen mukaan kiertänyt jo kahdeksan kertaa maailman ympäri, mutta muokattu nyt ihan uuteen muotoon vaihtamalla vanhan haasteen kysymykset täydennettäviksi lauseiksi.

Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää täydentää 11 haastajan aloittamaa lausetta.
3. Haastetun pitää keksiä 11 lauseen alkua uusille haastetuille.
4. Sitten tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.




11 asiaa minusta

1.  Iältäni olen vasta 18.
2. Asun Pohjois-Pohjanmaan äärireunalla, melkein Keski-Pohjanmaalla.
3. Meillä on ollut yhteensä 13 kissaa, muistan jokaisen nimen ja ulkonäön ulkoa.
4. Muutimme perheeni kanssa maalle jatkamaan isän sukutilaa kun olin 3-vuotias.
5. Opiskelen lukiossa kolmen ja puolen vuoden suunnitelmalla.
6. Haaveammattini on maanviljelijä tai seminologi.
7. Olen luonteeltani jääräpäinen, ja mielipidettäni on vaikea muuttaa edes kunnollisilla perusteluilla.
8. Olen myös muihin ikäisiini tyttöihin verrattuna melko poikamainen ja ehkä hieman lapsellinenkin.
9. Omistan huumorintajun. Huonon sellaisen mutta omistanpas kuitenkin.
10. Outojen seurassa olen ujo, saman henkisten ihmisten kanssa olen äänessä jatkuvasti.
11. Rakastan luonnonrauhaa enkä voisi kuvitellakaan asuvani kerrostalokaksiossa welsh corgin kanssa.



Jatka 11. lausetta

1. Minusta on hauskaa... provosoida ihmisiä tahallaan. Massikka-miehen painajainen.
2. Pidän... auringonlaskun katselemisesta joen rannalla tyynenä heinäkuun iltana.
3. En pidä... jatkuvasta hälinästä, arvostan omaa rauhaa.
4. Viiden vuoden päästä minä... asun omassa asunnossa ja opiskelen tai aloittelen työuraani haaveammattini parissa.
5. Jos kaikki menee pieleen, voin... itkeä lehmän pehmeää turkkia vasten, lehmä on ihmisen luotettavin ystävä.
6. Jos voisin muuttaa yhden asian,... jättäisin tilaisuuden käyttämättä koska menneisyys on muokannut minusta ihmisen joka olen nyt.
7. Jos rikastuisin,... ostaisin oman huvilan maaseudun rauhasta ja hoitelisin kolmea kissaa, paria hevosta, kanoja ja lammaslaumaa. Ja hommaisin tietysti hienoimman ja uusimman Valtran mitä Suolahden tehtaalta löytyy.
8. Kamalinta olisi... jos huomaisin  jääneeni yksin, ilman ainuttakaan ystävää johon turvautua pahimpina hetkinä.
9. Yritän välttää... turhia riitoja.
10. Olen päättänyt... että annan elämän kulkea omia reittejään, karttaa etukäteen suunnittelemalla onnistuu vain eksymään.
11. Tärkeintä elämässä on... olla rehellinen sekä itselle että muille. 


Uusi haaste, 11 jatkettavaa kysymystä

1. Olisin onnellinen jos,...
2. Inhoan muissa...
3. Mikäli voisin toivoa kolmea asiaa,...
4. Pohjimmiltani olen...
5. Ihaninta mitä minulle on koskaan tapahtunut...
6. Jos voisin olla päivän joku toinen,...
7. Tulevaisuudessa aion...
8. Jos voisin poistaa maailmasta yhden asian,...
9. Käsittelen huoleni...
10. Juoksen kuin...
11. Iloiseksi minut tekee...


Haaste lähtee seuraaville blogeille:


Lypsyllä 3, Rouva Lypsy 

Haastamiset rajoittuu tällä kertaa vain kolmeen blogiin, en viitsi alkaa haastamaan kirjoittelijoita joita en edes seuraa :)

maanantai 24. maaliskuuta 2014

VUOSI

Se on pitkä aika se. En vaan voi uskoa että siitä oikeasti on jo vuosi kun ensimmäisen päivityksen tänne kirjoitin. Sen kunniaksi nyt kuitenkin bileet maajussien tapaan, ruisleipä jonka päällä oivariinia ja kinkkuleike, janojuomana lasillinen maitoa omasta tankista. Näillä mennään ;)

FAKTOJA.

Kolme traktoria. Kaikki suomalaista laatua.

24 lehmäpaikkaa joista tällä hetkellä 21 lehmien käytössä.

Holstein enemmistö, ayrshire vähemmistö.

Hevonen. Suomenhevonen.

5 lammasta, 7 kanaa ja kukko.

Pääpiruina punakirjavat maatiaiskissat Samba ja Severi.


Meinasin kirjoittaa faktoja navetta-asukeista, unohdin vaan etten saa ammu&elmeriä pöytäkoneella auki ja läppäristä on loppunut virta, ehkä siis joskus toiste. Lähden juhlistamaan bloggarina oloa toisella lasillisella maitoa.

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Hertta pykäs yllätyksen

Nimittäin lehmävasikan! Eilen olivat aamunavetalla poi'ittaneet ja nättiäkin nätimpi valkopäinen lehminen sieltä oli tullut. Tyttö kantaa nimeä Lissu, äitin keksimänä. Karamballe näpsäkän oloinen sisko. Lissu oli meidän (ainakin toistaiseksi) viimeinen Suarezilainen, ne oli ny sitte siinä.


Ämmylle jätettiin eilen hyvästit, tippa silmäkulmassa sitä harjailin vielä viimesen kerran ennen kouluun menoa.


sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Lehmut on ihquja ja mun elämä

Otsikossa tiivistetysti mitä kaveri ajatteli mun blogista tai sen sanomasta :D (sori Johanna)

Tästä tulee nyt lyhyt ja ihan vaan  kertova postaus, tuntuu siltä että on pakko vaan kirjoittaa jotain. Ehkä sillon ois vaan parempi olla kirjottamatta mitään mutta noh. Englannin  kirjoitukset takana päin, helpottunut olo nyt. Ette rakkaat lukijat arvaakkaan kuinka mahtava tunne oli kun avaa yo-vihkon viimeisen sivun ja alkaa lukemaan aineen aiheita. Tehtävä numero 2. Kirjoita blogia aiheesta joka on sinulle tärkeä, tarviiko enempää kertoakaan. Sen takiahan tämä blogikin on vielä pystyssä, lehmät ja maatalous muutenkin  on lähellä sydäntä. Pitempiäkin taukoja on toki ollut, lähinnä inspiraation puutteen ja ajan takia. Olen saanut ihania lukijoita jotka ovat jaksaneet myös kommentoida postauksiin eivätkä vain möllöttäneet ruudun takana. Keep it up!

Laten ilmoitin tänään rekisteriin, Lassea en koska en vaan millään muistanut mikä vasikan isän nimi oli :D Lihisten nimet ei vaan jää päähän, lypsyrotuisia kun oikeasti alkaa jalostamaan niin nimet jää väkisinkin päähän, varsinkin  jos vasikka siitä yhdistelmästä on toivottu. Molemmat pojat ovat oikein hyvävointisia ja reippaita. Ämmy ilmoitettiin teuraskyytiin, meinasi itku tulla kun kuulin. Maanantaina ois mummelilla lähtö, saa nähdä pääseekö sitä ikinä kouluun asti kun pitää olla navetalla halailemassa rakasta vanhaa Ämmyliä vielä viimeisen kerran... Lehmiin kiintyy, se joka väittää muuta valehtelee kyllä armotta päin naamaa.

Tällä hetkellä ei sen kummempaa kerrottavaa ole, lähinnä mietin tässä ideoita blogin kehittämiseen ja varsinkin siihen 1-vuotis postaukseen. Oisko ehdotuksia? Nimellä tai ilman, kaikki otetaan huomioon ;)

torstai 13. maaliskuuta 2014

Sonnibuumi

Enne poiki toissapäivänä. Viikon etuajassa. Ainoana Fexter Capilla siemennettynä. SONNIN. Kuka sille semmoseen oli menny luvan antaan >:( Sirpakka ja pikkunen nätti poju siellä kuitenkin oli, Late nimeltään.

Hippulan poikiminen käynnistettiin piikillä maanantaina ja se poiki eilen valtavan sonnivasikan limusiinista. Tästä pojasta tulikin nimeltään Lasse, sääliksi kävi lehmäraukkaa kun katsoi minkä kokonen pää tällä jötikällä oli. HUH HUH. Hyvin emä kuitenkin palautui poikimisesta ja lähti lypsämäänkin ihan nätisti. Eipä sen kummempia kuulumisia tällä hetkellä :)

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Siivouspäivä

Tänään taas putsailtiin siilon edustaa, lämpimien kelien saavuttua hiehot saa sen melkoselle kuravellille jo viikossa. Samalla siinä piti sitten rapsutella Kumina-raasua, pikkuraukka oli katkassu sarvensa :( Hellimisten tarpeessa näytti olevan. Hippula ei vieläkään osota mitään merkkejä poikimisesta, ens viikon alussa soitetaan eläinlääkäri käynnistämään, lihasonnilla tehty jättiläisvasikka ei mahu tuleen mitenkään päin jos vielä ootetaan ylimäärästä aikaa.

Jalostussuunnitelmaakin on tehty uuden käyttölistan pohjalta, holsteinien kannalta tilanne näytti valoisammalta kuin pitkään aikaan, kyllä sielu lepäs ku luin listaa. Kaks mun kaikkien aikojen suosikkisonnia, VH Mandel ja VH Grafit, on taas listalla ja vieläpä yhtä aikaa! Saapa nähä kuin runsaasti niiden sukusia meillä on loppuvuojesta :D Grafitista tällä hetkellä kaks siemennysikästä hiehoa ja Mandelista yks kesällä syntynyt. Äykkylista sen sijaan tuntuu menevän kokoajan huonompaan suuntaan ainakin meille, kun yhtenä tärkeistä vaatimuksista on se rotupuhtaus. 50% on ehdoton minimi ja siitä ei tingitä, mieluiten kuitenki niitä 70+% käyttäsin jos niitä ois. Tällä hetkellä listalla on tasan yks sonni jota mä pystyn hyvällä omalla tunnolla käyttään ja se on VR Tivoli. Siinä on kyllä helmi ayrshiresonniksi! Suku on sillä kyllä aivan mahtavia sonneja täynnä.

Kissoista sen verran että innolla odotetaan nyt meidän uutta navettakissaa kuin kuuta nousevaa. Severille pitäs etsiä uusi koti ja tää meidän tuleva kissa syntyyki vasta joskus huhtikuussa mutta väliäkös sillä :D

Huomasin tässä myös puolivahingossa että 24. päivä se ois tasan vuosi blogin pitoa takana. Huh huh. Juhlapäivitystä suunnitellessa ;)

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

voi hyvää päivää

Pitäähän sitä nyt vaihteeksi päivitelläkkin ;) heh heh, olipa taas vaihteeksi kuiva vitsi. ASIAAN.

Päivittelyn aiheena tällä kertaa (taas vaihteeksi), vanhemman sukupolven mietteet jalostuksesta. Eihän niitä oikeen ikinä oo kunnollinen perehtyminen asiaan kiinnostanut vaikka jalostaneet ovatkin, itsekin myönnän kyllä mielellään että utarerakenteessa on menty sukupolven vaihdoksen jälkeen hurjaa vauhtia eteenpäin. Asia on toki toinen sitten kun miettii että onko edistys FABA:n vai vanhempien jalostustyön ansiota. Nii-in. Äiti on pikkuhiljaa alkanut näyttää kiinnostumista mokomaan genetiikkapelleilyyn, vaikkei suoraan sanoen asioista paljoa ymmärräkkään, edistystä sekin.

Tämän hetken tavoite on saada karsittua huonoa eläinainesta pois ja keskittyä hyviin. Ai miksikö? Koska jalostus on huomattavasti nopeampaa ja myöskin luotettavampaa näin. Hiehoja on siunaantunut viime vuosina niin runsain joukoin että äitikin viimein myönsi että ehkä niistä on varaa karsia. Oman laskupään mukaan 3-4 hiehoa lähtee laidunkauden jälkeen taivasmatkalle, niiden aikaisemman kahden sijaan. Seuraava kohde onkin lihasonnin käyttö. Jalostusfirmojenkin suosittelema määrä olisi 10-15% siemennyksistä lihasonnilla. Meidän karjassa se tarkoittaisi noin 2-4 lehmää vuodessa, väen vaihtuvuudesta riippuen. Tämän hetken tilanne on että lihasonnia käytetään vain ongelmatiinehtyjille, muut siemennetään kaikki valio-sonneilla. Käyhän se toki niinkin, mutta miksei samantien siementää huonoimpia lihasonnilla niin ei tarvitse alkaa niiden jälkikasvusta arpomaan että siemennetäänkö vai laitetaanko autoon.

Pohdintojen jälkeen sitten kuulumisiin: Jasmiini on siemennetty suunnitelmien vastaisesti VR Ultimolla. Kädet ristissä olen nyt rukoillut ettei se tullut tiineeksi, tuota sukua ei saa enää jalostaa yhtään pötikämpään suuntaan. Inari oli siemennetty VR Tivolilla nyt toistamiseen, sillä tuntuu olevan kiimojen kanssa jotain häikkää. Hippula ei ole poikinut vieläkään, 26. päivä oli laskettu poksahtamispäivä, utare ei kasva, maha senkin edestä. Räjähtää kohta pian oikeasti jos ei ala vasikkaa kuulumaan. Blogin out-of-topic kuulumisia vielä, mietin juuri mitä tehdä kesäihottumaisen hevosen kanssa. Ja samalla toivon että kanat saisivat jostain hautomiskuumeen että saataisiin pääsiäistipuja! Näihin oloihin, näihin tunnelmiin, see you next time!

SARKA-messut 2014

 VAROITUS: LUVASSA PITKÄ SELITYS SEKAVAA P*SK**!


Hieno reissu kyllä, ei voi muuta sanoa! (Ja pahoitella sitä kuinka tämäKIN postaus on aivan liikaa myöhässä, parempi myöhään kuin milloinkaan juu nou ;)) Herätys oli aamusella siinä viiden aikoihin, samaan aikaan kun vanhemmat heräsivät aamunavettaan. Aamupalaakin piti syödä vaikka se vaikeaa olikin, aamupalan syönti ei vaan onnistu millään ennenkuin on käynyt hoitamassa hevosen ja haukkaamassa raitista ilmaa.  Elikoille kävin heilauttamassa heipat samalla kun nakkasin hevosen ulos, olihan se vähän ihmeissään parin tunnin aamurutiinien siirtymisestä. Reippaana ihmisenä en tietenkään ollut pakannut edellisenä päivänä mitään vaan nakkelin puoliunessa vaatteita sun muuta tarpeellista laukkuun. "Tämä, ja tämä, pitäähän tääki ottaa jos vaikka sataa, ja sit viel nää..." Naisen pakkaamistyyli. Hyvä varsinkin kun laukkua joka on täynnä turhia tavaroita pitää raahata kahtena päivänä messuilla mukana. Otin opikseni.

Kuudelta alkoi matka kohti ylivieskaa. Eerikan kävin nappaamassa mukaan audin kyytiin ja sitten köröteltiin mukavaa vauhtia juna-asemaa kohti. Eikä ees eksytty vaikka meinattiinkin! Ajettiin sievästi parkkiin vähän liian likelle toista autoa, en uskaltanu aukasta ovea vaan kömmein ulos vänkärin puolelta ja potkasin samalla valtran muistitikun rikki. Harmitti. Juna tuli asemalle samoihin aikoihin meidän kanssa, polteltiin rauhassa hermosavut ensin ja sitten juostiin junaan etsimään paikkoja. Meidän paikat oli jo viety joten istuttiin sitten vaunun perälle ja voi herran jestas sitä pälätystä lehmistä, kanadalaisista, poistettavista, uusineista, sonninemistä ja käyttölistasta. Taisivat kanssamatkustajat vähän kieroon katsoa :D

Seinäjoelle saavuttaessa alettiin sitten kuumeisesti miettimään että mihinkähän suuntaan sitä lähtisi. Maalaisjuntit isossa kaupungissa ei ole ikinä hyvä juttu. Soitettiin sitten taksi ja päästiin kuin päästiinkin haluamaamme määränpäähän. Messuilla lipuntarkastajakin tunnisti meidät jo toisen kerran jälkeen, lienee sitten rampattu liian monta kertaa ulkona. Mutta komioita oli lehmät ei voi muuta sanua! Muutaman kuvan jaksoin teillekin muokata tänne, olkaattes hyvät.






Kyseisen luokan tietoja mulla ei enää oo tallella eli eläinten nimistä ja sukupuista ei valitettavasti ole mitään tietoa. 

Luokkien loputtua lähdettiinkin sitten metsästämään hotellia, pienoisen etsimisen jälkeen se viimein löytyikin sitten. Laukut ja muut turhat tavarat huoneeseen ja ruokapaikkaa etsimään - satuttiinkin sitten eksymään hesburgeriin. Kupujen täytön jälkeen kierrettiin vaatekauppoja ja illan tullen sitten takaisin hotellille. Aamulla herätys oli jo yhdeksän  aikoihin että kerettiin hotellin aamupalalle ja messuillekkin vielä. Toiselta päivältä mulla ei valitettavasti ole kuvia kuin puhelimella ja niiden laatu on kuin perunalla kuvattu eli eivät kuvinkaan edustavia. 

Messuilta lähdettiin pois jo yhden aikoihin ja hurautettiin taksilla juna-asemalle. Meidän lippujen mukaan juna olisi lähtenyt vasta kuuden aikaan illalla joten vaihdettiin liput jo kahdelta lähtevään ja oltiin ihmisten aikoihin ylivieskassakin takaisin, autokin lähti ensimmäisellä käyntiin pakkasista huolimatta ja siitä sitten kotiin itkemään itsensä uneen ja näkemään unta kanadalaissukuisista, lypsytyyppisistä ja mahtavaa utarerakennetta periyttävistä lehmistä. NYYH.

lauantai 25. tammikuuta 2014

Näin me eletään, päivä kerrallaan

Taas vaihteeksi päivittely jäänyt, ehkä se tästä nyt kun saatiin navetalle oma kone. Läppärillä on niin kiva näpytellä blogitekstiä samalla kun istuu pöydällä ja heiluttelee jalkoja niin että kumisaappaat meinaa tippua. ASIAAN! Keimo lähti välitykseen maanantaina, vieläkin harmittaa kun se mokoma oli sonni. Elikoita on tarkistettu melkoisella urakalla, Iines, Ipana, Irmeli, Ilta ja Juhannusheila kaikki tiineitä, Ilopilleri pitää tarkistaa myöhemmin uudelleen, semmari ei yltänyt tarkistamaan vielä kun  kohtu on niin syvällä. Impi ja Ivalo on siemennetty toisella brown swissillä kuin meidän "äykkylinjaiset" browniristeytysten emät. Ira on siemennetty Picantolla nyt piikityksien jälkeen, toivotaan että tulis nyt ensimmäisestä tiineeksi. Itikalle pistettiin VH Lumbia, vasikasta voipi tulla ihan kivanki näkönen.

Tänään oli taas vaihteeksi siivouspäivä, pikkuveljen kanssa sitten yhdessä talikoitiin jäätynyttä sontaa irti siilon pohjasta. Helpommalla pääsee kun siivoaa näin lyhyillä väliajoilla, eikä tarvi raataa itseään näännyksiin kaksimetrisen pehkun kanssa.



Pikkuhiehot suljettuina siilon perälle siivoamisen ajaksi


 Ja Jahvulilta terveisiä! Jaffa on ollu pienestä lähtien mulle tärkeä eläin ja sen kyllä huomaa kun  alkaa laskemaan montako kertaa tää kys. hieho on mun blogissakin jo mainittu :D




Nyt on kauhee jännitys päällä, ens viikon perjantaina tämä tyttö nimittäin lähtee käväsemään seinäjoella SARKA-messuilla! Junalla tsukutsukutsuku, herätys 3-4 aikaan aamulla :D Ei kauheesti houkuttele mutta mitäpä sitä ei tekisi että pääsisi katsomaan nättejä elikoita. SARKA-postausta on siis odotettavissa mikäli sitä ennen ei mitään akuuttia asiaa tule. Navetan tuoksuista päivää kaikille lukijoille!

lauantai 11. tammikuuta 2014

Jekkusen sonnipoika

Poksahtihan se Jekkukin viimein! (Taas oon pari päivää myöhässä, heh :D) Sonnin teki, mahottoman ison sonnin. Isänä VH Maine ja nimekseen poju sai Laiskamato, ihan olemuksensa mukaan. Sillä välin kun Lilja kiskoo apinan raivolla maitoa jo suoraan ämpäristä niin  tämä poika laiskasti lossuttelee menemään, ei oo kiire mihinkää. Lepposen luontonen sonni eikä emälläkään pahasti päässä viiraa, ihan nätisti on kuulemma lypsyillä ollut.

Tänään siirreltiin elikoita, Herbiinan entiselle paikalle vaihdettiin ritilä ja samalla myös uusi kumimatto, Jekku pääsi huippumammojen Hertan ja Elsan väliin, yhden lehmän päähän omasta emästään. Hippula onkin jo sen näköinen että HUH HUH, laskettu aika olisi vasta helmikuussa ja vasikalla isänä lihasonni :D Jasmiini pääsi Jekun entiselle paikalle Inarin viereen, oli niin mukavaa nähdä taas kaksi ruskeavalkoista vierekkäin. Tappeluhan siitä seurasi kun toinen yhtä kaunis tuotiin viereen mutta vartin päästä olivat jo sulassa sovussa keskenään.

Siilon edustaa tyhjennettiin tänään myös ja tuli siinä samalla katsottua kuinka isoksi Kumina onkin jo kasvanut. Ei sitä uskoisi niin nuoreksi kuin se oikeasti on. Kipinän sirpakat koivet ovat vaihtuneet melkoisiin pökkelöihin, toivotaan että se nyt vaan olis sitä talvikarvaa jota sillä pörrökasalla näytti ihan kiitettävä määrä olevankin. Samalla reissulla pistettiin uuden jalostussuunnitelman sonnit tarralapuille ja liimailtiin oikeille lehmille, saas nähdä minkälaista sakkia meille loppuvuodesta syntyy. Balisto on jostain syystä noussut yhdeksi suosikeista vaikka sen arvostelu onkin melko karua luettavaa, samoin Boss joka tosin pisti silmään lähinnä tasaisuuden takia. Äykyillä kovassa huudossa on nyt VR Tivoli ja Sammatin Valpas josta en oo pitkän haaveilunkaan jälkeen saanu yhtään vasikkaa. Brown swissiä laitetaan myös vielä ainakin Iralle, saa nähdä kuka on se "viimeinen" onnekas, neljä brownia meille suunniteltiin ;)

maanantai 6. tammikuuta 2014

Päivitystaukoa

Howdyyyyyy ja pahoitteluni (monennenkohan miljoonannen kerran) päivitystauosta. Kirjoitteleminen tosin helpottuu nyt kun saatiin jouluna viimeinkin kunnollinen kone, ihka uusi läppäri joka lähtee navetalle ammu&elmeriä pyörittämään ja mun navettadatis (=blogin päivittely ja sonnihaku) koneeksi. VIIMEINKIN. Hitaalla pöytäkoneella oli tuskaa kirjoitella blogipäivityksiä.

Ja sitten ihan asiaan. Jasmiini, yks niistä minu pienistä karvavaaveista, pieni tumman punaisenruskea pallero, oli pyöräyttänyt ihan yksikseen pikkuruisen vassulin takakäytävälle. Kävin illalla vielä katsomassa ja ajattelin että ei siellä mitään tapahdu kun hiehotkin näytti niin tyyniltä molemmat. Jekunkin olisi tosiaan tarkoitus poikia lähiaikoina. Jassun parasta ennen pvm oli ja meni jo 2. päivä tammikuuta, alettiin jo pelkäämään että sonniako tässä odotellaan. Mutta ei. Jasmiini ei pettänyt emäänsä vaan tekaisi maailmaan kauniin vaaleahkon ruskean tyttösen nimeltä Lilja VR Flamesta. Nätti ja terhakka tyty kertakaikkiaan :)

Herbiina jouduttiin poistamaan kun se ei poikimisen jälkeen enää alkanut syömään kunnolla eikä eläinlääkärikään löytänyt siitä mitään vikaa. :( Hera on siemennetty VR Favrella (ARGH.) ja sen tytykkä Jogurtti taas siemennettiin eilen brown swiss -sonni Paysslilla. Vielä olisi toista brownista kokeiltava jollekin, äitin kanssa suunniteltiin siitä holsteinristeytyksiä, Ira ja Impi sopis paremmin kuin hyvin siihen hommaan. Iines ja Irmeli tarkistettiin eilen ja molemmat oli tiineitä :)

Nyt tässä sitten odotellaan Mainelaista holsteinivassua, jos Jekku vaikka kohtapuoliin räjähtäisi. Nimet on kyllä vähän hukassa, emän nimi on Jekku, emänemän Hippula ja sen emän Valio. Ehdotuksia saa laittaa jos jollekulle tulee joku L:ällä alkava nimi mieleen :D Nyt minä toivotan kaikille hyvää loppiaista, toivottavasti ammuillaan taas pian!