sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Hera poiki!

Aivan kuten ennustinkin, Hera poiki paljon aikaisemmin kuin olisi pitänyt, laskettuaika kun olisi ollut vasta 4.10. Kauniin ruskean lehmisen oli rouva pyöräyttänyt, maitotuotenimillä jatkettiin ja tylleröstä tuli Kerma. Aivan on isänsä näköinen laps, valkoista ei ole kuin pikku läntti kyljessä.
Kerma
i. VR Cigar
e. Hera
   ei. Yläpihan Tosalund
   ee. Agnes
       eei.  Ojaniityn Rumba
       eee. Villi
             eeei. Martin Orakas
             eeee. Tiina
                    eeeei. Asmo Muffi
                    eeeee. Pippuri
                             eeeeei. Koivuharjun Iekki
                             eeeeee. Tilli
                                        eeeeeei. Mutkalan Epo
                                        eeeeeee. Heli

Typykkä on siis samaa sukua Elinan kanssa, ainoa vika koko vasikassa on se että sen isä ei siis ole ay. Ayrshiren käyttölistaltahan tuo löytyy mutta ay:tä siinä ei silti ole tipan tippaa, voi kun kiva.

lauantai 28. syyskuuta 2013

Kaikki pallerot sisällä

Lehmät ovat olleet jo kauemmin aikaa sisällä huonojen kelien takia, ja nyt kylmien syyssateiden saapuessa tänne Pohjanmaallekkin pääsivät myös hiehot sisälle. Keskiviikkona meni navetalla puoli kymmeneen ja saatiin laitettua sisälle puolet porukasta, vasikka-aitauksen asukit + Juulia ja Josefiina menivät siiloon, johon on siis tehty ja oviaukko mutta "eteinen" joka estää lumen ja tuulen menemisen suoraan sisälle uupuu vielä. Juhannusheila ja Jaffa antoivat ottaa itsensä nätisti kiinni joten nekin pääsivät jo keskiviikkona parteen köllöttämään, Jivia ja Jogurtti sen sijaan vetivät semmoista rodeota pitkin aitausta että ajettiin ne vain sitten vasikka-aitaukseen että ne pääsivät katoksen alle suojaan vesisateelta. Seuraavana päivänä laitettiinkin sitten loput sisälle, Jivia ja Jogurtti Jaffan viereen pikkuparsiin jotka olisi määrä purkaa parin vuoden sisällä, sillä vain kaksi näistä parsista on tarpeeksi isoja että niissä pystyy isokokoisia holsteinhiehoja pitämään. Uudelle puolelle Juhannusheilan viereen pääsivät Jännitys ja Janni jotka molemmat pitäisi tarkistaa, sekä Jekku ja pienen pieni Jasmiini joka on koko porukan pienin! (Ja poikii tammikuussa, heh :D)
Lehmäparsiin pääsivät jo Impi jonka olisi määrä poikia ensi kuun lopulla, ja marraskuussa poikivat Inari ja Ivalo. Hiehojen alta korkealaitaisen kyytiin pääsivät Aliisa ja Iiris, kyynel silmäkulmassa katsottiin kun tytöt nousivat rekan kyytiin, ei tämä helppoa ole jos niihin kiintyy.
Torstaina otettiin samalla sisälle myös lampaat joita ei todellakaan ollut tarkoitus hakea pois laitumelta vielä, mutta iltaheiniä viedessä satuin huomaamaan että Viuhti ontui toista etujalkaansa. Nopea soitto pikkuveljelle ja pakettiautolla laitumelta hakemaan viittä lammasta säkkipimeällä, hullujen touhua tämä on :D

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Syksy tulee

ja sen mukana myös inhottavat kelit. Iltaisin on jo pimeää ja ulkona on koleaa ja märkää. Hiehot pitäisi ottaa sisälle, samoin lampaat. Lehmät ovat jo siirtyneet sisäruokintaan, samoin hevonen. Laitumilta loppuu vihreä heinä ja polut muuttuvat mutavelliksi. Juhannusheila olisi pitänyt ottaa muutenkin sisälle jo kauan sitten, samoin Jännitys ja Janni. Onneksi hiehoilla on ulkona katos ettei sentään kastua tarvi, vaikka harvoimpa nuo sinne näkyvät menevän. Evitaa ja Herbiinaa on alettu laittamaan umpeen, ja Evita sanoi vastalauseen syötön vähentämiselle, maito tippui heti kerrasta 5 litraa :D Heran syöttö on aloitettu, odotettu päivä lähenee hiipien päivä päivältä. Veikkaus on että ensimmäinen Cigarilainen saadaan jo ennen lokakuun laskettua aikaa, ja toista ei toivottavasti koskaan, ensimmäinenkin pistää harmituskäyrän hipomaan taivaita tälläiselle vannoutuneelle ayrshirejalostajalle. Elosuojan seinään on puhkaistu reikä ovea varten, jotta hiehot pääsevät ulkoilemaan talvellakin. Samalla saadaan se kauan haaveiltu ulkoilumahdollisuus lehmillekin, jes!

Eipä tässä muuta, nauttikaa syksyn kauniista väreistä ja ottakaa pimeistä illoista kaikki ilo irti, mikään ei ole parempaa kuin kuuma tee kynttilän äärellä.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Karhun repimiä paaleja + siemennys

Ilopilleri siemennettiin tänään uuden jalkkarin mukaisesti VH Mandelilla, semmarilla kun ei sattunut olemaan ykkösvaihtoehtona ollutta Keytä matkassa. Hulluna se ainakin riehuu parressa kun ei päässyt ulos, ehkä se tulis nyt ekasta tiineeksi... Kasandra on vieläkin yksilöketassa, käy sääliksi toista kun niin reppanan oloisena sieltä kuikistelee :(

Tämän päivän ehdoton ykkösärsykki on karhun repimät rehupaalit. Aiemmin karhuista ei ole ollut mitään haittaa, vaan ne ovat pysytelleet etäällä ja kiltisti omissa oloissaan. Tänä vuonna karhu(t) ovat kuitenkin käyneet vajaa kilometrin päässä kotoa sijaitsevan rehusiilon pihalla käppäilemässä, kahden kilometrin päässä löntystellyt tiellä naapurin traktoria vastaan, käynyt yhden naapurin takapihalla, säikytellyt kesälaitumella olleita hevosia ja nyt vielä repinyt rehupaaleja rikki. Mulla ei ole mitään karhuja vastaan kunhan pysyisivät siellä omalla reviirillään eivätkä aiheuttaisi haittaa tai vaaratilanteita ihmisille.

Todistusaineistoa

tiistai 17. syyskuuta 2013

Uutta jalostussuunnitelmaa

Tulipa taas tehtyä jalostussuunnitelmaa uuden käyttiksen pohjalta, kyseessä siis Faban käyttölista 3/2013 joka on voimassa syyskuusta joulukuuhun. Uudet sonnit katsottiin kaikille joita ei ole vielä tarkistettu, ihan varulta jos vaikka sattuu etteivät olekkaan mokomat tiineitä. (Paitsi Isabellalle joka on 99% varmuudella tiine). Ps. Anteeksi edellisen postauksen venähtäminen, viikonloppuna olikin melkoista häslinkiä kotona niin en kerennyt kuin hahmottelemaan kuin vähän pohjaa tuolle postaukselle, tänään sitten kirjoitin puhtaaksi :)

Listaa käytettävistä sonneista,
Nimi ja kantakirjanumero (ykkösehotus/kakkosehotus)

VH Mandel F 96134 B  ( 2 / 1 )
Key F 96675 D  ( 3 / 1 )
Lastyear F 96369 B  ( 1 / 0 )
VH Ronaldo F 96484 B  ( 0 / 3 )
VH Miracle F 96252 B  ( 1 / 0 )
Big Point F 96636 B  ( 2 / 3 )
VH Blume F 96476 B  ( 0 / 1 )
D Sol F 95586 B  ( 1 / 1 )
VH Lumb F 96152 B  ( 1 / 0 )
VH Bento FFF 95487 B  ( 0 / 1 )
VR Uri A 46428 C  ( 1 / 0 )
V Föske A 45634 C  ( 0 / 2 )
Ranta-Askolan Ypry AAA 44881 D  ( 1 / 0 )

Hyvärakenteinen lehmä

Maalaisjärjelläkin ajateltuna hyvärakenteinen lehmä on tietysti tuottava lehmä. Hyvärakenteista lehmää ei jouduta poistamaan karjasta rakenteen vuoksi. Hyvärakenteinen lehmä pystyy käyttämään rehun tehokkaasti. Hyvärakenteinen lehmä on huomaamaton. Hyvärakenteinen lehmä on määrätietoisen jalostuksen tulos. Tulos, johon jokainen karjanomistaja omassa karjassaan pyrkii.

Hyvärakenteinen lehmä on tasapainoisen ja kauniin näköinen eläin, jota sietää kyllä esitellä muillekkin. Yhtenä osatekijänä lehmän ulkonäön "paremmuuteen" verrattaessa eläimiä keskenään on luustonlaatu. Kuivaluustoinen eläin on siro ja omaa yleensä aina hyvän lypsytyypin. Helpoiten luustonlaadun pystyy määrittelemään eläimen jaloista, tönkköjalkainen lehmä harvoin omaa hyvää lypsytyyppiä. Toinen lehmän tärkeimmistä rakenneominaisuuksista on utarerakenne. Takapainoista (tai varsinkaan etupainoista!) utaretta jossa vetimet harottavat joka ilmansuuntaan ja maahan matkaa on ruhtinaalliset viisi cm, on enemmän kuin inhottava lypsää.

 Omasta mielestäni tärkein piirre tuottavan eläimen rakenteessa on sen soveltuvuus lypsylehmäksi. Lehmän lypsytyyppiin vaikuttavat jo edellä mainittu luustonlaatu, sekä rungon syvyys ja - tilavuus. Syvärunkoinen lehmä on tehokas rehunkäyttäjä, jolloin myös edellytykset tehokkaaseen maidontuotantoon ovat hyvät ja rehusta saatavat ravintoaineet jäävät tarkasti lehmän omaan käyttöön. Rungon tilavuus taas sen sijaan on tärkeä ominaispiirre jo lehmän hyvinvoinninkin vuoksi; tarpeeksi tilavaan runkoon mahtuvat sydän ja keuhkotkin kunnolla.

Jalkarakenteeseen palatakseni totean että tässäkin asiassa hyvät jalat ovat monen osatekijän summa: hyvä kinner, hyvät jalka-asennot, vuohinen sekä sorkkakulma. Hyvä kinner ei ole liian kiverä eikä liian suora, optimaalinen kinner on yleensä helppo tunnistaa vaikkei lehmiä paljoa tuntisikaan. Liian suora kinner vaikeuttaa eläimen liikkumista jonkin verran lyhentäen askelta, kun taas liian kiverä kinner rasittaa erityisen paljon lonkkia eläimen liikkuessa.

Kuvan lehmällä on optimaalinen kinner.
Lehmillä enää harvemmin tapaa ventoa vuohista, matalaa sorkkakulmaa sen sijaan kylläkin. Matala tai korkea sorkkakulma kuluttaa sorkkaa väärin, minkä takia eläin saattaa kipeytyä jaloista herkemmin mikäli niitä ei hoideta tietyin väliajoin. Optimaalisen sorkkakulman omaava eläin kuluttaa sorkan tasaisesti jolloin se ei kasva liian pitkäksi yhtä nopeasti kuin matalan sorkkakulman omaavalla eläimellä. Pystyt "pukinkaviot" ovat tuttuja varsinkin hevosihmisille, sillä ne rasittavat niveliä ja saavat eläimen liikkumaan väärin. Jalka-asennot ovat yleensä vain ulkonäöllisiä haittoja, joskin pahasti länkisäärinen lehmä saattaa rasittaa niveliä väärin joutuessaan pyöräyttämään jalkaa sisäänpäin liikkuessaan. Pihtikinttuiset lehmät ovat huomattavasti yleisimpiä, ja näitäkin esiintyy yleensä vanhempien, jo jalkaongelmista kärsivien eläinten keskuudessa.

Utarerakenteen tärkeimpiä seikkoja ovat kiinnitykset, utarekudoksen laatu sekä vedinten paksuus, pituus ja sijainti. Utareen kiinnityksiä ovat etukiinnitys, takakiinnitys sekä keskiside. Melko yleisiä poiston syitä ovatkin vanhojen lehmien keskuudessa kiinnityksien repsahtaminen, takakiinnityksen pettäessä utareesta tulee takapainoinen, etukiinnityksen pettäessä se laahaa maata ja keskiside onkin se viimeinen niitti kun lypsimiäkään  ei tahdo enää saada paikoilleen. Tällaisen utareen omaavaa pommia ei useinkaan karjassa enää kauaa pidetä, ja jälkeläistenkin kanssa kannattaa olla tarkkana, räjähtävä utare on melko vaikeasti suvusta kitkettävissä oleva ongelma.

Repsahtanut utare

Utarekudoksen laatu on toinen vaikeasti parannettava ongelma, mikäli sitä suvussa on. Huonolaatuinen utarekudos, myös tunnettu nimellä rasvasäkki, on utare jossa on liian vähän maitorauhasia verrattuna rasvan määrään. Tällainen utare on vielä lypsämisen jälkeenkin kova ja pallomainen, kun taas hyvälaatuinen utarekudos on tyhjetessään pehmeä ja näyttää lypsyn jälkeen selkeästi tyhjältä. Huono utarekudoksen laatu saattaa joissan tapauksissa johtua myös ensikko- tai hiehoiän ylilihavuudesta, mikä onkin Suomessa sisäruokintakauden vuoksi melkoinen ongelma. Utarekudoksen laatu vaikuttaa myös lehmän utareterveyteen, ja on siksi tavoiteltava ominaisuus nautajalostuksessa. Vedinten pituus ja paksuus sen sijaan ovat helposti jalostettavissa olevia piirteitä, jotka osaltaan joko helpottavat tai vaikeuttavat lypsämisen onnistumista. Lypsykoneen kiinnittäminen lyhyisiin vetimiin on haastellisempaa kuin pitkiin, ja liian ohuiden vetimien takia lypsykone saattaa vetää navettailmaa putkistoon. Vedinten sijainti on myöskin tärkeä piirre, sillä liian lähekkäin tai liian kaukana toisistaan sijaitsevat vetimet hankaloittavat sekä lypsykoneen laittoa että paikallaan pysymistä.

Hyvin sijoittuneet takavetimet.

Lehmän poikimisen helppouteen vaikuttaa lantion tilavuus ja - kulma, sillä laskevalantioisen eläimen poikiminen tapahtuu ns. "ylämäkeen", ja saattaa tällöin olla huomattavasti vaikeampi kuin normaalilantioisen, varsinkin vasikan ollessa suurikokoinen.

perjantai 13. syyskuuta 2013

Kiirekiirekiireee


Joten tällä kertaa on luvassa kuvia! Kameraa en saanut toimimaan joten pengoin facebookin kätköistä kaikkea pikkukivaa, pahoittelen suurta määrää traktorikuvia! :D (siis enhän mä mikään valtra-fani oo, kuinnii??) Ylemmässä kuvassa ovat tänä kesänä saapuneet laumanjäsenet, kaksi lammastahan meillä oli jo ennestään. Karitsat Ninni (ruskea) ja Nana (musta), sekä emä Mymmeli joka näkyykin kuvasta todella hyvin... Nimet vaihdettiin muumiteemaan sopivaksi, edelliset kun nimettiin Tiuhtiksi ja Viuhtiksi :D


Kuusnolla lähdössä rehuntekoon! Tai ainakin viemään kärryä, isommat hoitakoot rehunteon :D


Viime tiistailta, olin viemässä heinää lampaille mutta arvatkaapa tuliko siitä mitään kun lauma karvakorvia seisoa tönötti eesä...


Pyöröpaalien hakua pikkuveljen kanssa.


Lampaitten ruokintaa, heinää kauhaan ja menoksi.

Viime talvelta kuva, oltiin vissiin tulossa illan päälle takaisin kotiin Pahkalasta.

Ja loppuun mun suosikki! :D Reipas maajussi lenkkeilyttää lehmää... Tarkoituksena oli siis ottaa meiltä tutuille myydystä Jeerasta kuvia, mokoma jästipää vaan ei oikeen tahtonut haluta liikkua :D

Seuraavaa postausta on odotettavissa viikonloppuna, nyt lähden ajelemaan pienellä sinisellä ja koristeleen sitä katu-uskottavaksi wunderbaumeilla. Adios!

torstai 12. syyskuuta 2013

Vieraita navetalla

Tänään siemennettiin toistamiseen eli tuplattiin sekä Ämmy että Elsa, Ämmylle laitetaan vielä katkaisupiikki varmuuden vuoksi. Viime tiinehtyminen oli myös hankala, sitä siemennettiin viidellä eri sonnilla joista kaksi oli vieläpä liharotuisia, ja se tuli tiineeksi vasta kierukan ja tukikierukan avulla. Ehkä nyt päästäisiin vähän helpommalla vaikka ei kyllä hyvältä näytä... Sonnina Ämmyllä oli VH Mandel ja Elsalla Picanto.

Toinen vieras olikin sitten eläinlääkäri, Kasandra sai antibioottikuurin suolistotulehdukseen (raukka :c) ja Heralla todettiin sorkkakuume.

Samba sai perheenlisäystä, neljä pientä söpöliini kissanpentua :)

tiistai 10. syyskuuta 2013

Faba: enkeli vai demoni?

Faba. Suomalainen jalostusjärjestö, aina suomalaisten karjanomistajien puolella ja tukena? Tämänkin asian voi tulkita niin ja näin. Tokihan Faballa on pieniin karjoihin paljonkin tarjottavaa käyttölistallaan, mutta entä isommille ja vaativammille jalostajille? Oma kotitilakaan nyt ei äärimmäisen iso lehmämäärältään ole, vain 24 lypsävää, mutta silti käyttölista tuntuu liian ahtaalta omaan karjaan käytettäväksi. Varsinkin holsteinin tilanne on jostain syystä huonontunut, samansukuiset sonnit tunkevat käyttölistalle yhtäaikaa, eikä viime listallakaan kauheasti valinnanvaraa ollut jos ei meinannut kaikkia lehmiä siemennyttää Man-O-Manin sukulaisilla. Ehkä vähän kärjistettyä, mutta toivon todella että käyttölistan laatijat alkaisivat kiinnittämään aiempaa enemmän huomiota myös niihin tiloihin jotka eivät käytä jalostussuunnittelijan palveluita.

Omassa karjassa on helppoa tunnistaa hyvät ja huonot yksilöt, vaikkei niiden profilointi olekaan yksiselitteisen helppoa. Joku tolppajaloillakin varustettu lehmä saattaa silti olla paljon parempi kuin se täydelliset rimppakintut omaava neiti, lehmien luokittelussa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Omissa jalostussuunnitelmissa tärkeimmät asiat riippuvat rodustakin. Holsteineilla tärkeimpiä piirteitä ovat hyvä luonne, luustonlaatu, syvä runko, tuotos sekä tottakai eri suvut. Massasukujen käyttöä pyritään karsimaan ihan vain tulevaisuuden helpottamiseksi. Ayrshireilla tärkeimpiä jalostuskohteita sen sijaan ovat tuotos, hyvä luonne ja takakorkeus. Meillä ayrshiret ovat poikkeuksetta olleet melko pieniä ja sirpakoita, yhtään tolppajalkaa ei ole vielä näkynyt. Ayrshiren kanssa otetaan huomioon myös sonnin rotuosuudet, mitä enemmän suomalaista verta sen parempi, muista asioista voidaan tarvittaessa jonkin verran joustaa.

Tokihan Faba on laajentanut käyttölistaansa monipuolisempaan päin rotujen osalta, mutta silti ihmettelen (kuten varmaan kaikki muutkin äykkyihmiset), miksi Viking Red sonnit on välttämättä pitänyt saada samaan listaan ayrshiren kanssa? Tai miksi näitä sekarotuisia pitää ylipäätänsäkään listalle saada? Risteytyselinvoimaa saadaan kyllä tarvittaessa kahden puhtaan rodunkin sekoituksista, mutta ei näitä valmiiksi sekarotuisia R Hasleveita ja VR Cigareita (jossa ei muuten ole yhtään ay:tä) tarvitse karjanomistajien päätä sekoittamaan sinne listalle laittaa, kiitos.

tiistai 3. syyskuuta 2013

Tilannepäivitystä

Kärpäset surraa ja rokki soi. Se ois vissii kesä ny ohi sitte. Lehemät on haikian olosia ku tietävät että kohta tulee kylmät ja märät kelit, eikä niitä laiteta edes ulos kun ei ne siellä huonossa ilmassa viihdy ollenkaan, norkoilevat vaan portilla ja huutavat. Hiehot saa olla vielä ulkona niin kauan kuin vain kelit sallii, hiehot ei oo ihan niin tarkkoja ollut säästä. Kanala on edelleenki kesken, karsina on pesemättä ja äääää! Syysstressi :D Lampaat on ollu heinäruokinnalla ny jonku aikaa ja kohta varmaan neki haetaan sisälle, ei rannasa oo niille enää mitään syömistä. Navetassa ei oo kummempia tapahtunu, Enne ja Ihime vaihetti paikkoja keskenään ku Ihimeellä oli liian pitkä parsi ja Ennellä liian lyhyt, Isabella meinas katkasta längen nii se on nyt väliaikasesti Elinan vanhalla paikalla :D Tojennäkösesti se muuttaa Emmun paikalle kuhan saajaan vaihettua se kumimatto siihen. Kasandra on nyt lastentarhalainen, villi semmonen. Kuolasia pusuja lemmuilta meitsin lukijoille, pysykäähä kanavalla! ;)