sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan..?

Heissan! Kuvia pukkaa, laatu on yhtä kuin lg:n puhelimen kamera eli huono, ei kiinnitetä huomiota siihen, eihän? :D


 Kuvassa edessä Heran tytär Laktoosi ja takana brown swiss x ayrshire -risteytys Loviisa. Kuvat ovat viime viikolta, kun pienet joutuivat lammaskarsinaan evakkoon navetan pesun ajaksi. Lupasta en valitettavasti saanut parempia kuvia otettua kuin alla oleva, mutta haitanneeko tuo. Melko normaalin ayrshire x holsteinin näköinen poju. 


Loviisan pirullinen luonne pääsi valloilleen. Ketasta ei olisi halunnut ihmisen kanssa lähteä mihinkään, vaan yritti hyppiä laitojen yli. Lammaskarsinaan päästyään kiusasi nuorempiaan jatkuvasti,  energiaa tuntui piisaavan ja typyä ärsytti kun muut olisivat halunneet leikkimisen sijaan nukkua. Juoksentelipas Loviisa pari kertaa vauhdilla teräsaitaakin päin, saapa nähdä pidätteleekö tuota isona enää mikään. Vaan kaunis on hän joka tapauksessa!

Kuva on huonolaatuinen mutta eron rakenteessa kyllä huomaa. Loviisa on siro ja todella kaunis rakenteeltaan, Laktoosi taas melko tavis pullero. Tokihan tässä vaiheessa ei vielä kannata mennä mitään päätöksiä tekemään, sillä kasvaessaan ja lehmistyessään voivat nämäkin tytöt muuttua paljonkin.

Sitten jalostusuutisia! Iines on siemennetty VH Grafitilla, kun sain viimeinkin äidin vakuuttuneeksi siitä että tarkoin valikoiduille morsiamille käyttö on ihan ok vaikka luonne onkin mitä on. Jes! Kesäheinä on siemennetty VH Clementillä, Irmeli VH Finkalla ja Kirsikka Shotglassilla. Kerrankin mieleisiä sonneja holsteinlistalla. Kaisa ja Juulia on otettu sisälle lehmäparsiin odottelemaan poikimisia.

Elsan poika Jehu myytiin kahden kuukauden ikäisenä tilasonniksi toiselle tilalle, ja perjantaina saatiin kuulla uutisia. Jehun ensimmäinen jälkeläinen oli syntynyt. Ainoa ihmetyksen aihe asiassa oli se, että vasikan molemmat vanhemmat ovat holsteineja ja vasikka itse on punaruskea. Jehun isällä ei ole suvussa punavärigeeniä periyttäviä sonneja joten sen on tultava emän puolelta, mistä teemmekin päätelmän että Elsa periyttää myös punaista väriä. Seuraava sonni saattaakin tästä syystä olla sittenkin punainen holstein kun sellainenkin oli listalle pitkästä aikaa eksynyt.

2 kommenttia:

  1. Mitään en lehmien rakenteesta ymmärrä, mutta kyllä tuo Loviisa on tosiaan kaunis! Harmi, että luonne ei ole niin lempeä. Onko lehmien luonne kovinkin pysyvä ominaisuus, vai voiko aikuistuminen muuttaa persoonallisuutta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki luonteeseen vaikuttaa eläimen käsittely ja ihmisen toiminta ylipäätäänkin, mutta voisin väittää että aina siellä pysyy se pieni häivähdys joka on tullut perimän kautta. Arat vasikat ovat yleensä aikuisinakin varovaisia, rohkeat ja uteliaat sen sijaan niitä jotka tunkevat kainaloon jne. Lypsykäyttäytymistä ei koskaan voi täysin ennustaa etukäteen vaikka arat eläimet ovatkin melko varmasti herkempiä siinäkin asiassa.

      Poista