torstai 6. marraskuuta 2014

NTM kertoo kaiken. Vai kertooko?

Heti alkuun huomautan ettei tarkoituksenani ole loukata tai provosoida ketään, vaan herättää asiallista keskustelua varmasti monia muitakin karjansa jalostajia koskevasta asiasta.

Viking Genetics on linjannut tulevaisuuden sonnien olevan ainoastaan genomitestattuja sonneja. Nuorsonni vaihe jää kokonaan pois genomitestauksen yleistyessä, ja jälkeläisarvosteltujen sonnien käyttö tulee olemaan lähes tulkoon mahdotonta. Tai ainakin tällaisen kuvan minä olen saanut. Hiehojen genomitestauksen yleistyessä myös hiehot sonnineminä tulevat olemaan aikaisempaa yleisempi näky. Tähänkö ollaan tultu? Henkilökohtaisesti itselläni ei ole mitään genomitestausta vastaan; onhan vain hyvä asia että nuoret, lupaavat eläimet paljastuvat jo ennen kuin on liian myöhäistä. Hiehojen laaja käyttö sonnineminä kuitenkin huolestuttaa. Moniko olisi valmis jättämään omasta hiehostaan sonnin itselle tilasonnikäyttöön, ennenkuin eläin on edes osoittanut olevansa tarpeeksi hyvä itse, periyttäjänä tai tuotantoeläimenä? Genomitestien arvosteluvarmuus on vielä alhainen, enkä itse käyttäisi missään nimessä koko karjalle pelkästään sonneja joiden jälkeläisten todellisesta laadusta ei ole mitään takeita. Toki joukkoon mahtuu varmasti myös todella hyviä sonneja, mutta myös täydellisiä floppeja.

Oman karjamme ensimmäisten faban ja vg:n genomisonnien jälkeläiset tunnistaa lähes poikkeuksetta karjasta heti, verrattuna vanhaan valiosonni käytäntöön. Alla esimerkki vast'ikään uudestaankin listalla olleesta VR Leroyn tyttärestä, joka ei ikävä kyllä ole ainut vastaavanlainen esimerkki meidän karjassamme. Tilallisille aiheutuu melkoista tappiota poistaa vasta toisella tuotoskaudella oleva eläin vain koska sen utare ei kestänyt. Vertailun vuoksi voin kertoa että meillä on aikaisemmin poistettu n. 1-2 eläintä vuodessa huonon utarerakenteen vuoksi: tänä vuonna tuo luku on jo täyttynyt ja lisää on lähdössä. Kaikki kyseiset eläimet ovat vuonna 2011 syntyneitä genomisonnien tyttäriä, vasta toisen kerran poikineita. 21-paikkaisessa navetassa tuo luku tuntuu jo todella suurelta.

Isabella n. viikko ensimmäisestä poikimisesta

Isabella toisen kerran poikineena
Toinen itseäni huolestuttava aihe on paljon kohua ja keskustelua nostattanut NTM. NTM eli Nordic Total Merit on jalostusarvoista laskettu arvo, jonka pitäisi kertoa kuinka hyvä sonni on. NTM:n painoarvo vain sattuu suurimmaksi osaksi olemaan tuotoksella sekä holsteinilla (0.75) että punaisilla roduilla (0.96). Itsessään NTM on hieno keksintö, ja mahtava aputyökalu varsinkin suurissa karjoissa joissa eläinten jalostamiseen ja sonneihin perehtymiseen ei pystytä käyttämään paljoa aikaa. Painotus vain on vääristynyt. Tokihan maitotila tekee tuloksensa nimenomaan maidolla, mutta mitä hyötyä on eläimistä jotka kestävät keskimäärin 2-3 poikimista? Lehmän tuotos nousee jokaisella poikimisella, ja tuntuu turhalta kasvattaa eläimiä elämään vain 4-vuotiaiksi. Eettinen puoli nousee samassa kysymyksessä esiin, ovathan tuotoseläimetkin eläviä olentoja. Eikö olisi kannattavampaa keskittyä keskituotoksen nostamisen sijaan eläinten utarerakenteeseen, hedelmällisyyteen ja terveyteen enemmän? Lisään tähän että tiedän kyllä terveysominaisuuksien olevan heikosti perinnöllisiä, mutta melko vahvasti linkittyneinä rakenneominaisuuksiin. Kestävä lehmä olisi pitkällä juoksulla huomattavasti tuottavampi kuin eläimistö jota joutuu jatkuvasti uusimaan kasvattamalla nuoria eläimiä tilalle, kasvatuskulutkaan eivät ihan heppoiset ole.

Nyt kun olen saanut hieman setviä päätäni, pahoittelen vielä mikäli pahoitin jonkun lukijoistani mielen tai muuten vain sain näkemään punaista. Minulla ei ole mitään Fabaa tai Viking Geneticsiä vastaan yrityksinä, vaan halusin herättää keskustelua itseäni mietityttävästä aiheesta. Kiitos tästä mahdollisuudesta.

4 kommenttia:

  1. Unohit motkottaa ay:n tuhuamisesta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ois tullu liikaa tekstiä yhellä kertaa, se on suunnitelmisa kyllä että älä huoli :D

      Poista
  2. Mä oon tehny meille jalostussuunnitelmaa nyt 5-7 vuotta. Alkuun tuli siemennettyä muutama lehmä genomisonnilla, mutta tekivät sonnit. Ensimmäinen genomilehmävasikka syntyi sitten 2010 ja raukkaparka sokeutui ennen kuin ehdittiin siementää (en syytä siitä genomisonneja, mutta pöljä sattuma sinänsä)! Noh tällä hetkellä on navetassa 1 genomisonnin jälkeläinen 20 lehmästä, ja on se ihan tyydyttävä ainakin vielä. Isän arvot ovat kyllä heittäneet kuperkeikan siitä mitä ne vielä siemennyshetkellä olivat (mm. maito-kg indeksi tippunut yli sadasta 78:aan...), mutta katsoo jos tuo lypselee. Toki tulevissa hiehoissa on sitten useampia genomisonnien jälkeläisiä, kun jälkeläisarvosteltuja sonneja ei ole ollut listalla kuin muutama. Aikamoista lottoamistahan tuo on ollut kun katselee sonnien genomiarvoja verrattaessa niiden jälkeläisarvosteluarvoihin, ehkä se jotain suuntaa jossain määrin antaa kuitenkin. Pidän kyllä täysin ideasta, mutta en kyllä kuoppaisi itse jälkeläisarvosteltuja sonneja ihan täysin, ainakaan vielä. Monella lehmällä toimii hyvin kun tietää jo suurimmaksi osaksi mitä tietyllä sonnilla saa, esimerkiksi jos haluaa hyvälle vanhalle lehmälle tyttären niin kyllä mä mielummin otan sen vanhan ja varman sonnin yli sen nuoren, josta saa vähän suuntaa antavia tietoja.

    NTM:ssä vaan paras kun kattelee vaan yksittäisiä arvoja eikä pelkää jalostusarvoa ja sumplii parhaat combot lehmäkohtaisesti. Kestävyyden ja tuotoksen välillä pitää vaan koittaa löytää se kultainen keskitie. Mä kyllä kahtelen aika tarkkaankin mitä viittii kellekkin laittaa, ja jos joku kriittinen arvo on huomattavan huono niin usein jää koko sonni käyttämättä ellei löydy sitten aivan vastakohta lehmää.

    Hirvee essee tuli kyllä nyt D:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, sonnit vanhenevat nykyään jo ennenkuin sen jälkeläiset edes pääsevät lypsyyn. Samaa ongelmaa ei ollut hyviksi todetuilla valiosonneilla, vaikka toki niidenkin jälkeläisiin mahtui varmasti jos jonkin näköistä nelijalkaista. Kultaisen keskitien löytäminen on lähes mahdotonta kun sonnit listalle valitaan nimenomaan NTM:n perusteella. Lehmänhän kuuluukin tuottaa maitoa mutta en usko että tarkoituksena on ollut tietoisesti luoda lehmä joka lypsää kaksi kautta ja lähtee jatkojalostukseen. Minähän en näistä asioista sinänsä mitään tiedä, ensimmäiset omajalosteet poikivat vasta alkuvuodesta :) Toivoinkin asiallista keskustelua ja uusia näkökulmia, kiitos hyvästä kommentista!

      Poista