Ei nimi vasikkaa pahenna

Suomessa on ollut tapana nimetä vasikka sitä kuvaavalla sanalla, emän tai isän nimestä soveltamalla tai sitten ihan vain lätkäisemällä lappuun omaa silmää miellyttävä nimi. Ohessa esimerkkejä omasta karjasta. Hyvälypsyisen ja valtavan utareen omistavan lehmän vasikasta tuli Uhkea, ennenimenä tottakai vaikkei utare ihan niin valtava loppupeleissä ollut kuin emällään. Heran vasikat ovat Jogurtti, Kerma ja Laktoosi. Aamun vasikasta tuli Ilta, ja kesäkuun vaihtuessa heinäkuuksi, aamuyöllä maailmaan saapunut tyttö sai nimekseen Kesäheinä. Toki on myös niitä "lätkäistyjä nimiä", kuten vaikkapa Elsan vasikka Kaveri, tai Puolukan vasikka Sopiva. Nautarekisteriin ilmoitetun eläimen nimi saa olla enintään 18 merkkiä pitkä, mikä aiheuttaa ongelmiä pitkien nimien rakastajille tai kasvattajanimen käyttäjille. Nimivuodet menevät aakkosjärjestyksessä, eli tiettynä vuotena vasikoiden nimen suositellaan alkavan tietyllä kirjaimella. Vuosi 2015 on m-kirjaimen vuoro, ja ohessa on kyhäämäni lista nimiehdotuksista, Mustikista Minervaan.

Maisa

Maija

Maatuska

Malla

Madonna

Mainio

Malli

Maanantai

Mansikki

Maybeline

Magia

Madeleine

Maaria

Marjaana

Malva

Merenneito

Menninkäinen

Metsätähti

Mesimarja

Mehiläinen

Melodia

Missio

Mirella

Missi

Minja

Minerva

Miisa

Minni

Milla

Mirva

Minttu

Milka

Muru

Muisku

Muurikki

Mustikki

Moona

Molli

Mokka

Moukari

Mohawk

Moukantuuri

Morsmaikku

Mäihä

Ehkä noilla pääsee jo alkuun. Hyvää alkavaa vuotta 2015 kaikille!

Rauhaisaa joulua ja railakasta uutta vuotta!

Paljon on taas mennyt aikaa edellisestä blogin päivityksestä, joten parasta kai aloittaa päivittämällä tilanne. Hilima poiki suuren sonnivasikan VH Blumesta, sonnipoika nimeltä Lordi lähti jo välitykseenkin maanantaina. Hilima halvaantui mutta nousi onneksi seuraavana päivänä jo ylös, kiitos ennakoinnin ja kolmen eläinlääkärikäynnin. Myös Inari on poikinut, VR Tivolista äärettömän suloisen lehmävasikan! Nimeksi tuli Lupiini ja tytön suku on ainakin mielenkiintoinen jos ei muuta: VR Tivoli x A Linné x Hyötylän Piuha. Nätti ja sirorakenteinen vasikka jolla on pitkät koivet ja ihan kivan näköinen runkokin. Impiä ja Jekkua odotellaan poikiviksi uutena vuotena, voi tosin olla että molemmilla menee yli.

Lehmiä ja hiehoja on tarkisteltu ja siemennetty, tarkistetuista mielenkiintoisimpia yhdistelmiä ovat tällä hetkellä Shotglass x VH Mandel ja VH Grafit x Mäntylän Rakuuna. Tämän hetken käyttölistasuosikit ovat ehdottomasti Mandel ja Visio, niitä tullaan suurkuluttamaan tämän listan aikana.

Pidemmittä puheitta toivotan lukijoille hyvää (jo mennyttä) joulua ja railakasta uutta vuotta! (Käytetyimmistä sonneista jne. on tulossa oma postaus, ja ensi vuoden ensimmäinen postaus tulee käsittelemään lehmien nimeämistä ja sisältää myös rutkasti nimiehdotuksia ;) Omia toiveita saa toki edelleen heittää kommenttiboksiin, luen ne oikein mielelläni ja toteutan kaikki jotka vain pystyn!)

NTM kertoo kaiken. Vai kertooko?

Heti alkuun huomautan ettei tarkoituksenani ole loukata tai provosoida ketään, vaan herättää asiallista keskustelua varmasti monia muitakin karjansa jalostajia koskevasta asiasta.

Viking Genetics on linjannut tulevaisuuden sonnien olevan ainoastaan genomitestattuja sonneja. Nuorsonni vaihe jää kokonaan pois genomitestauksen yleistyessä, ja jälkeläisarvosteltujen sonnien käyttö tulee olemaan lähes tulkoon mahdotonta. Tai ainakin tällaisen kuvan minä olen saanut. Hiehojen genomitestauksen yleistyessä myös hiehot sonnineminä tulevat olemaan aikaisempaa yleisempi näky. Tähänkö ollaan tultu? Henkilökohtaisesti itselläni ei ole mitään genomitestausta vastaan; onhan vain hyvä asia että nuoret, lupaavat eläimet paljastuvat jo ennen kuin on liian myöhäistä. Hiehojen laaja käyttö sonnineminä kuitenkin huolestuttaa. Moniko olisi valmis jättämään omasta hiehostaan sonnin itselle tilasonnikäyttöön, ennenkuin eläin on edes osoittanut olevansa tarpeeksi hyvä itse, periyttäjänä tai tuotantoeläimenä? Genomitestien arvosteluvarmuus on vielä alhainen, enkä itse käyttäisi missään nimessä koko karjalle pelkästään sonneja joiden jälkeläisten todellisesta laadusta ei ole mitään takeita. Toki joukkoon mahtuu varmasti myös todella hyviä sonneja, mutta myös täydellisiä floppeja.

Oman karjamme ensimmäisten faban ja vg:n genomisonnien jälkeläiset tunnistaa lähes poikkeuksetta karjasta heti, verrattuna vanhaan valiosonni käytäntöön. Alla esimerkki vast'ikään uudestaankin listalla olleesta VR Leroyn tyttärestä, joka ei ikävä kyllä ole ainut vastaavanlainen esimerkki meidän karjassamme. Tilallisille aiheutuu melkoista tappiota poistaa vasta toisella tuotoskaudella oleva eläin vain koska sen utare ei kestänyt. Vertailun vuoksi voin kertoa että meillä on aikaisemmin poistettu n. 1-2 eläintä vuodessa huonon utarerakenteen vuoksi: tänä vuonna tuo luku on jo täyttynyt ja lisää on lähdössä. Kaikki kyseiset eläimet ovat vuonna 2011 syntyneitä genomisonnien tyttäriä, vasta toisen kerran poikineita. 21-paikkaisessa navetassa tuo luku tuntuu jo todella suurelta.

Isabella n. viikko ensimmäisestä poikimisesta

Isabella toisen kerran poikineena

Toinen itseäni huolestuttava aihe on paljon kohua ja keskustelua nostattanut NTM. NTM eli Nordic Total Merit on jalostusarvoista laskettu arvo, jonka pitäisi kertoa kuinka hyvä sonni on. NTM:n painoarvo vain sattuu suurimmaksi osaksi olemaan tuotoksella sekä holsteinilla (0.75) että punaisilla roduilla (0.96). Itsessään NTM on hieno keksintö, ja mahtava aputyökalu varsinkin suurissa karjoissa joissa eläinten jalostamiseen ja sonneihin perehtymiseen ei pystytä käyttämään paljoa aikaa. Painotus vain on vääristynyt. Tokihan maitotila tekee tuloksensa nimenomaan maidolla, mutta mitä hyötyä on eläimistä jotka kestävät keskimäärin 2-3 poikimista? Lehmän tuotos nousee jokaisella poikimisella, ja tuntuu turhalta kasvattaa eläimiä elämään vain 4-vuotiaiksi. Eettinen puoli nousee samassa kysymyksessä esiin, ovathan tuotoseläimetkin eläviä olentoja. Eikö olisi kannattavampaa keskittyä keskituotoksen nostamisen sijaan eläinten utarerakenteeseen, hedelmällisyyteen ja terveyteen enemmän? Lisään tähän että tiedän kyllä terveysominaisuuksien olevan heikosti perinnöllisiä, mutta melko vahvasti linkittyneinä rakenneominaisuuksiin. Kestävä lehmä olisi pitkällä juoksulla huomattavasti tuottavampi kuin eläimistö jota joutuu jatkuvasti uusimaan kasvattamalla nuoria eläimiä tilalle, kasvatuskulutkaan eivät ihan heppoiset ole.

Nyt kun olen saanut hieman setviä päätäni, pahoittelen vielä mikäli pahoitin jonkun lukijoistani mielen tai muuten vain sain näkemään punaista. Minulla ei ole mitään Fabaa tai Viking Geneticsiä vastaan yrityksinä, vaan halusin herättää keskustelua itseäni mietityttävästä aiheesta. Kiitos tästä mahdollisuudesta.

Vastustaa vastustaa

Itikka jouduttiin lopettamaan poikimahalvauksen takia. Itikka joka lypsi jo ensikkona yli 60 litraa päivässä ja poiki nyt kolmannen kerran. ÄÄÄÄÄH. Itikan ensimmäinen vasikka Juulia poiki perjantaina, lehmävasikan VH Lumbista. Nimeksi tuli Lotte.

Ivalo poiki myös. Brown swissistä. Kuolleet sekakaksoset. Siinä vaiheessa alkoi olla jo semmonen olo että mietti vain mitä syntiä sitä on tullut tehtyä kun näin rankaistaan. Ivalolla oli siis kohdun kiertymä, joka huomattiin onneksi tarpeeksi ajoissa että lehmä jäi vielä henkiin, mutta liian myöhään vasikoiden kannalta. Harmittaa. Kyllä se elämä nyt vaan vastustaa.


Anyway, Juhannusheila on siemennetty VH Clementillä, Jaffa bs-sonni Bosephuksella ja Kaveri lihasonnilla. Elsa tarkistettiin tiineeksi ja Karamba lähtee poistoon, eläinlääkäri ultrasi tyhjäksi ja hieho on kuitenkin jo yhden ja puolen vuoden ikäinen.

Töttöröö

Voi herran pieksut taas, miten voiki erehtyä niin pahasti että luulee kaiken menevän hyvin? Loviisan veivinheiton jälkeen Itikalla oli vaikea poikiminen, joka kostautui sitten poikimahalvauksena. Lehmä ei ole vieläkään noussut ylös ja eläinlääkäri antoi todella huonon ennusteen, toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Lispetta sentään voi hyvin, kaunis ja sirpakka neitokainen, isän värityksen voi jo kahden eläimen perusteella arvata, sillä Lispetta ja Kakara ovat aivan saman näköisiä, molemmilla sama isä.

Jogurtti poiki sonnin brown swiss -sonni Paysslista, Luukaksen nimipäivänä joten paperissa lukee nyt sitten Lucas. Komea ja mukavan oloinen sonnipoika, melko isokokoinen. Jännitys siemennettiin maanantaina (TAAS!), tällä kertaa laitettiin ihan suosiolla lihasonnia lapulle ja näkyyhän siellä siemennyskortissakin lukevan AB.

Blogin ulkoasun vaihto on hieman jäänyt, sillä kameran latauspiuha on hukassa enkä löytänyt kansioista mieleistä kuvaa yläpalkkiin... Kyllä nyt vastustaa taas.

Navetan nurkalta sosiaalisissa medioissa!

Huomasin huvikseen selaillessani että Navetan nurkalta löytyy myös bloglovinista, sitä kautta pystyy siis myös seurailemaan navettatouhuja.

Huviksi ja ajankuluksi tein myös instagram-käyttäjän blogin nimille, sinne kuvia ilmestyy todennäköisesti myös tämän sivuston ohella (kunhan vaan muistais aina lisätä ne kuvat tännekin, köh). Löytyy nimellä navetannurkalta.

Käykäähän seurailemassa mikäli yhtään kiinnostaa, minä jatkan nyt blogin sivujen ja ulkoasun päivittelyä. :)

Täytyy antaa että voi saada

Otsikossa elämä kiteytettynä pähkinänkuoreen. Loviisa menetettiin tiistaina. Pikkuraasu meni yhtäkkiä maanantai-aamuna huonoon kuntoon, makasi vain ja hengitti. Eläinlääkäri määräsi antibiootit mutta vasikka meni nopeasti, tiistai-aamuna sitä ei enää ollut. Nyt harmittaa. Viimeiseen hengenvetoon asti tuo kaunis villisieluinen eläin oli osa perhettä, sen eteen tehtiin kaikki voitava. Hyvästi kaunis Loviisa, toivotaan että vihreämmillä laitumilla on paljon tilaa loikkia ja juosta ympäriinsä.

Iloisempiakin uutisia on. Eilen syntyi pari päivää etuajassa kaunis lehmävasikka VH Lumbista, Itikalle. Oikein toivottu ja kaunis vasikka, nimeltään Lispetta. Pikkuveljelläni oli tapana pienenä sanoa prinsessaa lispetaksi, omasta mielestäni erikoinen ja kaunis nimi erikoiselle ja kauniille vasikalle. Tosin tämäkin tarina olisi voinut päättyä toisin, voisi sanoa että olen onnellinen siitä että omistan pakkomielteen istua vaikka läpi yön valvomassa poikimisia. Vasikka oli nimittäin tulossa maailmaan väärinpäin, selkä alaspäin. Tunnin odottelun jälkeen aloin epäilemään että jokin on vinossa ja soitin isän tarkistamaan tilanteen. Tunti meni vasikkaa käännellessä ja väännellessä, ja kun se viimein oli oikeassa asennossa, se jäi lantiosta kiinni. Itikalle poikiminen oli jo kolmas mutta poikki se oli silti moisen kokemuksen jälkeen, aika näyttää miten rouva lähtee lypsämään nyt.

Ipanan vasikka Kakara on siemennetty nyt VH Finkalla ja Janni hereford-sonnilla. Mielenkiintoinen yhdistelmä jos vaan tulisi nyt tiineeksi.