Poikimisia

Kolme vasikkaa kahden päivän sisällä on melko hyvä saavutus tilalle jolla on 20 lehmää! Uusista pikkuisista se kaikista eniten toivotuin oli tietenkin perinteisesti sonni. Onnettomat ay:t kun tekevät äidin kanssa sopimuksia sonnien pyöräyttämisestä :D

Ensimmäinen pieni oli tajuttoman pitkä rungoltaan, aivan kuten emänsä Ennekin. Väri vain oli huomattavasti valkoisempi kuin emällään ja ne jalat... Isällänsä näyttäisi olevan luustonlaatu 100, ihan en menisi nuiden jalkojen perusteella uskomaan. Emällään on todella kuiva luusto ja sirpsakat kintut. Ehkä tästäkin vielä lypsäjä saadaan, emänsä puolelta ainakin on hyvä! Pieni lehmänalku sai nimekseen Kerttu kaikesta vastustelustani huolimatta. Suku: VH Bostrup x Haapalan Satsi x Huitin Naksos

Toinen lehminen oli myöskin mustavalkoinen, ei ihan niin sirot jalat kuin olisi odottanut mutta paremmat kuitenkin kuin Bostruppilaisella. Samaa sukua kuitenkin, molemmilla emänemänä sama lehmä. Tämänkin vasikan emä on todella hyvä ja oikeastaan kaikkien mielestä hyvä lehmä, korkea, hyvä runko ja jalat, utarerakenne mahtava, hedelmällisyys myös ja tuotostakin aika reippaasti, poiki nyt toisen kerran. Umpeenlaittamisessa oli hieman ongelmia kun rouva porskutti tyytyväisenä 40 päivässä... Rauhallinen ja kertakaikkisen mukava lehmä tuo Hertta. Toivottavasti pikkuinen Karamba on joskus lähellekään yhtä hyvä kuin emänsä. Suku: VH Jewel x Ho-Ho Turbo x Huitin Naksos

Kolmas oli sitten se kauan odotettu ruskeavalkoinen, josta odotettiin (tai no minä odotin, äiti ja isä eivät niinkään) lehmävasikkaa. Reilustihan tuo meni viikon yliajallekin mutta olisi se silti voinut olla! Mokoma Elinan ryökäle, se on hyvä periyttämään mutta kerkesi jättää vain yhden jälkeläisen tilalle kasvamaan, eikä senkään tulevaisuudennäkymät kovinkaan ruusuiset ole hyvästä suvusta huolimatta. Elina poistetaan heti kun se on enimmät herunut, sillä kintereessä oleva tulehtunut paise ei varmastikaan ole kovin kiva juttu lehmällekään eikä tuo ota parantuakseen vaikka hoidettu onkin. Korkeasta ja sirojalkaisesta sonnipojasta tuli sitten Kehveli. Ihan nimensä veroinen on kyllä, täytyy myöntää. Suku: Saxebyn x Sammatin Sutjakka x Martin Orakas