Enne poiki toissapäivänä. Viikon etuajassa. Ainoana Fexter Capilla siemennettynä. SONNIN. Kuka sille semmoseen oli menny luvan antaan >:( Sirpakka ja pikkunen nätti poju siellä kuitenkin oli, Late nimeltään.
Hippulan poikiminen käynnistettiin piikillä maanantaina ja se poiki eilen valtavan sonnivasikan limusiinista. Tästä pojasta tulikin nimeltään Lasse, sääliksi kävi lehmäraukkaa kun katsoi minkä kokonen pää tällä jötikällä oli. HUH HUH. Hyvin emä kuitenkin palautui poikimisesta ja lähti lypsämäänkin ihan nätisti. Eipä sen kummempia kuulumisia tällä hetkellä :)
torstai 13. maaliskuuta 2014
lauantai 8. maaliskuuta 2014
Siivouspäivä
Tänään taas putsailtiin siilon edustaa, lämpimien kelien saavuttua hiehot saa sen melkoselle kuravellille jo viikossa. Samalla siinä piti sitten rapsutella Kumina-raasua, pikkuraukka oli katkassu sarvensa :( Hellimisten tarpeessa näytti olevan. Hippula ei vieläkään osota mitään merkkejä poikimisesta, ens viikon alussa soitetaan eläinlääkäri käynnistämään, lihasonnilla tehty jättiläisvasikka ei mahu tuleen mitenkään päin jos vielä ootetaan ylimäärästä aikaa.
Jalostussuunnitelmaakin on tehty uuden käyttölistan pohjalta, holsteinien kannalta tilanne näytti valoisammalta kuin pitkään aikaan, kyllä sielu lepäs ku luin listaa. Kaks mun kaikkien aikojen suosikkisonnia, VH Mandel ja VH Grafit, on taas listalla ja vieläpä yhtä aikaa! Saapa nähä kuin runsaasti niiden sukusia meillä on loppuvuojesta :D Grafitista tällä hetkellä kaks siemennysikästä hiehoa ja Mandelista yks kesällä syntynyt. Äykkylista sen sijaan tuntuu menevän kokoajan huonompaan suuntaan ainakin meille, kun yhtenä tärkeistä vaatimuksista on se rotupuhtaus. 50% on ehdoton minimi ja siitä ei tingitä, mieluiten kuitenki niitä 70+% käyttäsin jos niitä ois. Tällä hetkellä listalla on tasan yks sonni jota mä pystyn hyvällä omalla tunnolla käyttään ja se on VR Tivoli. Siinä on kyllä helmi ayrshiresonniksi! Suku on sillä kyllä aivan mahtavia sonneja täynnä.
Kissoista sen verran että innolla odotetaan nyt meidän uutta navettakissaa kuin kuuta nousevaa. Severille pitäs etsiä uusi koti ja tää meidän tuleva kissa syntyyki vasta joskus huhtikuussa mutta väliäkös sillä :D
Huomasin tässä myös puolivahingossa että 24. päivä se ois tasan vuosi blogin pitoa takana. Huh huh. Juhlapäivitystä suunnitellessa ;)
Jalostussuunnitelmaakin on tehty uuden käyttölistan pohjalta, holsteinien kannalta tilanne näytti valoisammalta kuin pitkään aikaan, kyllä sielu lepäs ku luin listaa. Kaks mun kaikkien aikojen suosikkisonnia, VH Mandel ja VH Grafit, on taas listalla ja vieläpä yhtä aikaa! Saapa nähä kuin runsaasti niiden sukusia meillä on loppuvuojesta :D Grafitista tällä hetkellä kaks siemennysikästä hiehoa ja Mandelista yks kesällä syntynyt. Äykkylista sen sijaan tuntuu menevän kokoajan huonompaan suuntaan ainakin meille, kun yhtenä tärkeistä vaatimuksista on se rotupuhtaus. 50% on ehdoton minimi ja siitä ei tingitä, mieluiten kuitenki niitä 70+% käyttäsin jos niitä ois. Tällä hetkellä listalla on tasan yks sonni jota mä pystyn hyvällä omalla tunnolla käyttään ja se on VR Tivoli. Siinä on kyllä helmi ayrshiresonniksi! Suku on sillä kyllä aivan mahtavia sonneja täynnä.
Kissoista sen verran että innolla odotetaan nyt meidän uutta navettakissaa kuin kuuta nousevaa. Severille pitäs etsiä uusi koti ja tää meidän tuleva kissa syntyyki vasta joskus huhtikuussa mutta väliäkös sillä :D
Huomasin tässä myös puolivahingossa että 24. päivä se ois tasan vuosi blogin pitoa takana. Huh huh. Juhlapäivitystä suunnitellessa ;)
sunnuntai 2. maaliskuuta 2014
voi hyvää päivää
Pitäähän sitä nyt vaihteeksi päivitelläkkin ;) heh heh, olipa taas vaihteeksi kuiva vitsi. ASIAAN.
Päivittelyn aiheena tällä kertaa (taas vaihteeksi), vanhemman sukupolven mietteet jalostuksesta. Eihän niitä oikeen ikinä oo kunnollinen perehtyminen asiaan kiinnostanut vaikka jalostaneet ovatkin, itsekin myönnän kyllä mielellään että utarerakenteessa on menty sukupolven vaihdoksen jälkeen hurjaa vauhtia eteenpäin. Asia on toki toinen sitten kun miettii että onko edistys FABA:n vai vanhempien jalostustyön ansiota. Nii-in. Äiti on pikkuhiljaa alkanut näyttää kiinnostumista mokomaan genetiikkapelleilyyn, vaikkei suoraan sanoen asioista paljoa ymmärräkkään, edistystä sekin.
Tämän hetken tavoite on saada karsittua huonoa eläinainesta pois ja keskittyä hyviin. Ai miksikö? Koska jalostus on huomattavasti nopeampaa ja myöskin luotettavampaa näin. Hiehoja on siunaantunut viime vuosina niin runsain joukoin että äitikin viimein myönsi että ehkä niistä on varaa karsia. Oman laskupään mukaan 3-4 hiehoa lähtee laidunkauden jälkeen taivasmatkalle, niiden aikaisemman kahden sijaan. Seuraava kohde onkin lihasonnin käyttö. Jalostusfirmojenkin suosittelema määrä olisi 10-15% siemennyksistä lihasonnilla. Meidän karjassa se tarkoittaisi noin 2-4 lehmää vuodessa, väen vaihtuvuudesta riippuen. Tämän hetken tilanne on että lihasonnia käytetään vain ongelmatiinehtyjille, muut siemennetään kaikki valio-sonneilla. Käyhän se toki niinkin, mutta miksei samantien siementää huonoimpia lihasonnilla niin ei tarvitse alkaa niiden jälkikasvusta arpomaan että siemennetäänkö vai laitetaanko autoon.
Pohdintojen jälkeen sitten kuulumisiin: Jasmiini on siemennetty suunnitelmien vastaisesti VR Ultimolla. Kädet ristissä olen nyt rukoillut ettei se tullut tiineeksi, tuota sukua ei saa enää jalostaa yhtään pötikämpään suuntaan. Inari oli siemennetty VR Tivolilla nyt toistamiseen, sillä tuntuu olevan kiimojen kanssa jotain häikkää. Hippula ei ole poikinut vieläkään, 26. päivä oli laskettu poksahtamispäivä, utare ei kasva, maha senkin edestä. Räjähtää kohta pian oikeasti jos ei ala vasikkaa kuulumaan. Blogin out-of-topic kuulumisia vielä, mietin juuri mitä tehdä kesäihottumaisen hevosen kanssa. Ja samalla toivon että kanat saisivat jostain hautomiskuumeen että saataisiin pääsiäistipuja! Näihin oloihin, näihin tunnelmiin, see you next time!
Päivittelyn aiheena tällä kertaa (taas vaihteeksi), vanhemman sukupolven mietteet jalostuksesta. Eihän niitä oikeen ikinä oo kunnollinen perehtyminen asiaan kiinnostanut vaikka jalostaneet ovatkin, itsekin myönnän kyllä mielellään että utarerakenteessa on menty sukupolven vaihdoksen jälkeen hurjaa vauhtia eteenpäin. Asia on toki toinen sitten kun miettii että onko edistys FABA:n vai vanhempien jalostustyön ansiota. Nii-in. Äiti on pikkuhiljaa alkanut näyttää kiinnostumista mokomaan genetiikkapelleilyyn, vaikkei suoraan sanoen asioista paljoa ymmärräkkään, edistystä sekin.
Tämän hetken tavoite on saada karsittua huonoa eläinainesta pois ja keskittyä hyviin. Ai miksikö? Koska jalostus on huomattavasti nopeampaa ja myöskin luotettavampaa näin. Hiehoja on siunaantunut viime vuosina niin runsain joukoin että äitikin viimein myönsi että ehkä niistä on varaa karsia. Oman laskupään mukaan 3-4 hiehoa lähtee laidunkauden jälkeen taivasmatkalle, niiden aikaisemman kahden sijaan. Seuraava kohde onkin lihasonnin käyttö. Jalostusfirmojenkin suosittelema määrä olisi 10-15% siemennyksistä lihasonnilla. Meidän karjassa se tarkoittaisi noin 2-4 lehmää vuodessa, väen vaihtuvuudesta riippuen. Tämän hetken tilanne on että lihasonnia käytetään vain ongelmatiinehtyjille, muut siemennetään kaikki valio-sonneilla. Käyhän se toki niinkin, mutta miksei samantien siementää huonoimpia lihasonnilla niin ei tarvitse alkaa niiden jälkikasvusta arpomaan että siemennetäänkö vai laitetaanko autoon.
Pohdintojen jälkeen sitten kuulumisiin: Jasmiini on siemennetty suunnitelmien vastaisesti VR Ultimolla. Kädet ristissä olen nyt rukoillut ettei se tullut tiineeksi, tuota sukua ei saa enää jalostaa yhtään pötikämpään suuntaan. Inari oli siemennetty VR Tivolilla nyt toistamiseen, sillä tuntuu olevan kiimojen kanssa jotain häikkää. Hippula ei ole poikinut vieläkään, 26. päivä oli laskettu poksahtamispäivä, utare ei kasva, maha senkin edestä. Räjähtää kohta pian oikeasti jos ei ala vasikkaa kuulumaan. Blogin out-of-topic kuulumisia vielä, mietin juuri mitä tehdä kesäihottumaisen hevosen kanssa. Ja samalla toivon että kanat saisivat jostain hautomiskuumeen että saataisiin pääsiäistipuja! Näihin oloihin, näihin tunnelmiin, see you next time!
SARKA-messut 2014
VAROITUS: LUVASSA PITKÄ SELITYS SEKAVAA P*SK**!
Hieno reissu kyllä, ei voi muuta sanoa! (Ja pahoitella sitä kuinka tämäKIN postaus on aivan liikaa myöhässä, parempi myöhään kuin milloinkaan juu nou ;)) Herätys oli aamusella siinä viiden aikoihin, samaan aikaan kun vanhemmat heräsivät aamunavettaan. Aamupalaakin piti syödä vaikka se vaikeaa olikin, aamupalan syönti ei vaan onnistu millään ennenkuin on käynyt hoitamassa hevosen ja haukkaamassa raitista ilmaa. Elikoille kävin heilauttamassa heipat samalla kun nakkasin hevosen ulos, olihan se vähän ihmeissään parin tunnin aamurutiinien siirtymisestä. Reippaana ihmisenä en tietenkään ollut pakannut edellisenä päivänä mitään vaan nakkelin puoliunessa vaatteita sun muuta tarpeellista laukkuun. "Tämä, ja tämä, pitäähän tääki ottaa jos vaikka sataa, ja sit viel nää..." Naisen pakkaamistyyli. Hyvä varsinkin kun laukkua joka on täynnä turhia tavaroita pitää raahata kahtena päivänä messuilla mukana. Otin opikseni.
Kuudelta alkoi matka kohti ylivieskaa. Eerikan kävin nappaamassa mukaan audin kyytiin ja sitten köröteltiin mukavaa vauhtia juna-asemaa kohti. Eikä ees eksytty vaikka meinattiinkin! Ajettiin sievästi parkkiin vähän liian likelle toista autoa, en uskaltanu aukasta ovea vaan kömmein ulos vänkärin puolelta ja potkasin samalla valtran muistitikun rikki. Harmitti. Juna tuli asemalle samoihin aikoihin meidän kanssa, polteltiin rauhassa hermosavut ensin ja sitten juostiin junaan etsimään paikkoja. Meidän paikat oli jo viety joten istuttiin sitten vaunun perälle ja voi herran jestas sitä pälätystä lehmistä, kanadalaisista, poistettavista, uusineista, sonninemistä ja käyttölistasta. Taisivat kanssamatkustajat vähän kieroon katsoa :D
Seinäjoelle saavuttaessa alettiin sitten kuumeisesti miettimään että mihinkähän suuntaan sitä lähtisi. Maalaisjuntit isossa kaupungissa ei ole ikinä hyvä juttu. Soitettiin sitten taksi ja päästiin kuin päästiinkin haluamaamme määränpäähän. Messuilla lipuntarkastajakin tunnisti meidät jo toisen kerran jälkeen, lienee sitten rampattu liian monta kertaa ulkona. Mutta komioita oli lehmät ei voi muuta sanua! Muutaman kuvan jaksoin teillekin muokata tänne, olkaattes hyvät.
Hieno reissu kyllä, ei voi muuta sanoa! (Ja pahoitella sitä kuinka tämäKIN postaus on aivan liikaa myöhässä, parempi myöhään kuin milloinkaan juu nou ;)) Herätys oli aamusella siinä viiden aikoihin, samaan aikaan kun vanhemmat heräsivät aamunavettaan. Aamupalaakin piti syödä vaikka se vaikeaa olikin, aamupalan syönti ei vaan onnistu millään ennenkuin on käynyt hoitamassa hevosen ja haukkaamassa raitista ilmaa. Elikoille kävin heilauttamassa heipat samalla kun nakkasin hevosen ulos, olihan se vähän ihmeissään parin tunnin aamurutiinien siirtymisestä. Reippaana ihmisenä en tietenkään ollut pakannut edellisenä päivänä mitään vaan nakkelin puoliunessa vaatteita sun muuta tarpeellista laukkuun. "Tämä, ja tämä, pitäähän tääki ottaa jos vaikka sataa, ja sit viel nää..." Naisen pakkaamistyyli. Hyvä varsinkin kun laukkua joka on täynnä turhia tavaroita pitää raahata kahtena päivänä messuilla mukana. Otin opikseni.
Kuudelta alkoi matka kohti ylivieskaa. Eerikan kävin nappaamassa mukaan audin kyytiin ja sitten köröteltiin mukavaa vauhtia juna-asemaa kohti. Eikä ees eksytty vaikka meinattiinkin! Ajettiin sievästi parkkiin vähän liian likelle toista autoa, en uskaltanu aukasta ovea vaan kömmein ulos vänkärin puolelta ja potkasin samalla valtran muistitikun rikki. Harmitti. Juna tuli asemalle samoihin aikoihin meidän kanssa, polteltiin rauhassa hermosavut ensin ja sitten juostiin junaan etsimään paikkoja. Meidän paikat oli jo viety joten istuttiin sitten vaunun perälle ja voi herran jestas sitä pälätystä lehmistä, kanadalaisista, poistettavista, uusineista, sonninemistä ja käyttölistasta. Taisivat kanssamatkustajat vähän kieroon katsoa :D
Seinäjoelle saavuttaessa alettiin sitten kuumeisesti miettimään että mihinkähän suuntaan sitä lähtisi. Maalaisjuntit isossa kaupungissa ei ole ikinä hyvä juttu. Soitettiin sitten taksi ja päästiin kuin päästiinkin haluamaamme määränpäähän. Messuilla lipuntarkastajakin tunnisti meidät jo toisen kerran jälkeen, lienee sitten rampattu liian monta kertaa ulkona. Mutta komioita oli lehmät ei voi muuta sanua! Muutaman kuvan jaksoin teillekin muokata tänne, olkaattes hyvät.
Kyseisen luokan tietoja mulla ei enää oo tallella eli eläinten nimistä ja sukupuista ei valitettavasti ole mitään tietoa.
Luokkien loputtua lähdettiinkin sitten metsästämään hotellia, pienoisen etsimisen jälkeen se viimein löytyikin sitten. Laukut ja muut turhat tavarat huoneeseen ja ruokapaikkaa etsimään - satuttiinkin sitten eksymään hesburgeriin. Kupujen täytön jälkeen kierrettiin vaatekauppoja ja illan tullen sitten takaisin hotellille. Aamulla herätys oli jo yhdeksän aikoihin että kerettiin hotellin aamupalalle ja messuillekkin vielä. Toiselta päivältä mulla ei valitettavasti ole kuvia kuin puhelimella ja niiden laatu on kuin perunalla kuvattu eli eivät kuvinkaan edustavia.
Messuilta lähdettiin pois jo yhden aikoihin ja hurautettiin taksilla juna-asemalle. Meidän lippujen mukaan juna olisi lähtenyt vasta kuuden aikaan illalla joten vaihdettiin liput jo kahdelta lähtevään ja oltiin ihmisten aikoihin ylivieskassakin takaisin, autokin lähti ensimmäisellä käyntiin pakkasista huolimatta ja siitä sitten kotiin itkemään itsensä uneen ja näkemään unta kanadalaissukuisista, lypsytyyppisistä ja mahtavaa utarerakennetta periyttävistä lehmistä. NYYH.
lauantai 25. tammikuuta 2014
Näin me eletään, päivä kerrallaan
Taas vaihteeksi päivittely jäänyt, ehkä se tästä nyt kun saatiin navetalle oma kone. Läppärillä on niin kiva näpytellä blogitekstiä samalla kun istuu pöydällä ja heiluttelee jalkoja niin että kumisaappaat meinaa tippua. ASIAAN! Keimo lähti välitykseen maanantaina, vieläkin harmittaa kun se mokoma oli sonni. Elikoita on tarkistettu melkoisella urakalla, Iines, Ipana, Irmeli, Ilta ja Juhannusheila kaikki tiineitä, Ilopilleri pitää tarkistaa myöhemmin uudelleen, semmari ei yltänyt tarkistamaan vielä kun kohtu on niin syvällä. Impi ja Ivalo on siemennetty toisella brown swissillä kuin meidän "äykkylinjaiset" browniristeytysten emät. Ira on siemennetty Picantolla nyt piikityksien jälkeen, toivotaan että tulis nyt ensimmäisestä tiineeksi. Itikalle pistettiin VH Lumbia, vasikasta voipi tulla ihan kivanki näkönen.
Tänään oli taas vaihteeksi siivouspäivä, pikkuveljen kanssa sitten yhdessä talikoitiin jäätynyttä sontaa irti siilon pohjasta. Helpommalla pääsee kun siivoaa näin lyhyillä väliajoilla, eikä tarvi raataa itseään näännyksiin kaksimetrisen pehkun kanssa.
Tänään oli taas vaihteeksi siivouspäivä, pikkuveljen kanssa sitten yhdessä talikoitiin jäätynyttä sontaa irti siilon pohjasta. Helpommalla pääsee kun siivoaa näin lyhyillä väliajoilla, eikä tarvi raataa itseään näännyksiin kaksimetrisen pehkun kanssa.
Pikkuhiehot suljettuina siilon perälle siivoamisen ajaksi
Ja Jahvulilta terveisiä! Jaffa on ollu pienestä lähtien mulle tärkeä eläin ja sen kyllä huomaa kun alkaa laskemaan montako kertaa tää kys. hieho on mun blogissakin jo mainittu :D
Nyt on kauhee jännitys päällä, ens viikon perjantaina tämä tyttö nimittäin lähtee käväsemään seinäjoella SARKA-messuilla! Junalla tsukutsukutsuku, herätys 3-4 aikaan aamulla :D Ei kauheesti houkuttele mutta mitäpä sitä ei tekisi että pääsisi katsomaan nättejä elikoita. SARKA-postausta on siis odotettavissa mikäli sitä ennen ei mitään akuuttia asiaa tule. Navetan tuoksuista päivää kaikille lukijoille!
lauantai 11. tammikuuta 2014
Jekkusen sonnipoika
Poksahtihan se Jekkukin viimein! (Taas oon pari päivää myöhässä, heh :D) Sonnin teki, mahottoman ison sonnin. Isänä VH Maine ja nimekseen poju sai Laiskamato, ihan olemuksensa mukaan. Sillä välin kun Lilja kiskoo apinan raivolla maitoa jo suoraan ämpäristä niin tämä poika laiskasti lossuttelee menemään, ei oo kiire mihinkää. Lepposen luontonen sonni eikä emälläkään pahasti päässä viiraa, ihan nätisti on kuulemma lypsyillä ollut.
Tänään siirreltiin elikoita, Herbiinan entiselle paikalle vaihdettiin ritilä ja samalla myös uusi kumimatto, Jekku pääsi huippumammojen Hertan ja Elsan väliin, yhden lehmän päähän omasta emästään. Hippula onkin jo sen näköinen että HUH HUH, laskettu aika olisi vasta helmikuussa ja vasikalla isänä lihasonni :D Jasmiini pääsi Jekun entiselle paikalle Inarin viereen, oli niin mukavaa nähdä taas kaksi ruskeavalkoista vierekkäin. Tappeluhan siitä seurasi kun toinen yhtä kaunis tuotiin viereen mutta vartin päästä olivat jo sulassa sovussa keskenään.
Siilon edustaa tyhjennettiin tänään myös ja tuli siinä samalla katsottua kuinka isoksi Kumina onkin jo kasvanut. Ei sitä uskoisi niin nuoreksi kuin se oikeasti on. Kipinän sirpakat koivet ovat vaihtuneet melkoisiin pökkelöihin, toivotaan että se nyt vaan olis sitä talvikarvaa jota sillä pörrökasalla näytti ihan kiitettävä määrä olevankin. Samalla reissulla pistettiin uuden jalostussuunnitelman sonnit tarralapuille ja liimailtiin oikeille lehmille, saas nähdä minkälaista sakkia meille loppuvuodesta syntyy. Balisto on jostain syystä noussut yhdeksi suosikeista vaikka sen arvostelu onkin melko karua luettavaa, samoin Boss joka tosin pisti silmään lähinnä tasaisuuden takia. Äykyillä kovassa huudossa on nyt VR Tivoli ja Sammatin Valpas josta en oo pitkän haaveilunkaan jälkeen saanu yhtään vasikkaa. Brown swissiä laitetaan myös vielä ainakin Iralle, saa nähdä kuka on se "viimeinen" onnekas, neljä brownia meille suunniteltiin ;)
Tänään siirreltiin elikoita, Herbiinan entiselle paikalle vaihdettiin ritilä ja samalla myös uusi kumimatto, Jekku pääsi huippumammojen Hertan ja Elsan väliin, yhden lehmän päähän omasta emästään. Hippula onkin jo sen näköinen että HUH HUH, laskettu aika olisi vasta helmikuussa ja vasikalla isänä lihasonni :D Jasmiini pääsi Jekun entiselle paikalle Inarin viereen, oli niin mukavaa nähdä taas kaksi ruskeavalkoista vierekkäin. Tappeluhan siitä seurasi kun toinen yhtä kaunis tuotiin viereen mutta vartin päästä olivat jo sulassa sovussa keskenään.
Siilon edustaa tyhjennettiin tänään myös ja tuli siinä samalla katsottua kuinka isoksi Kumina onkin jo kasvanut. Ei sitä uskoisi niin nuoreksi kuin se oikeasti on. Kipinän sirpakat koivet ovat vaihtuneet melkoisiin pökkelöihin, toivotaan että se nyt vaan olis sitä talvikarvaa jota sillä pörrökasalla näytti ihan kiitettävä määrä olevankin. Samalla reissulla pistettiin uuden jalostussuunnitelman sonnit tarralapuille ja liimailtiin oikeille lehmille, saas nähdä minkälaista sakkia meille loppuvuodesta syntyy. Balisto on jostain syystä noussut yhdeksi suosikeista vaikka sen arvostelu onkin melko karua luettavaa, samoin Boss joka tosin pisti silmään lähinnä tasaisuuden takia. Äykyillä kovassa huudossa on nyt VR Tivoli ja Sammatin Valpas josta en oo pitkän haaveilunkaan jälkeen saanu yhtään vasikkaa. Brown swissiä laitetaan myös vielä ainakin Iralle, saa nähdä kuka on se "viimeinen" onnekas, neljä brownia meille suunniteltiin ;)
maanantai 6. tammikuuta 2014
Päivitystaukoa
Howdyyyyyy ja pahoitteluni (monennenkohan miljoonannen kerran) päivitystauosta. Kirjoitteleminen tosin helpottuu nyt kun saatiin jouluna viimeinkin kunnollinen kone, ihka uusi läppäri joka lähtee navetalle ammu&elmeriä pyörittämään ja mun navettadatis (=blogin päivittely ja sonnihaku) koneeksi. VIIMEINKIN. Hitaalla pöytäkoneella oli tuskaa kirjoitella blogipäivityksiä.
Ja sitten ihan asiaan. Jasmiini, yks niistä minu pienistä karvavaaveista, pieni tumman punaisenruskea pallero, oli pyöräyttänyt ihan yksikseen pikkuruisen vassulin takakäytävälle. Kävin illalla vielä katsomassa ja ajattelin että ei siellä mitään tapahdu kun hiehotkin näytti niin tyyniltä molemmat. Jekunkin olisi tosiaan tarkoitus poikia lähiaikoina. Jassun parasta ennen pvm oli ja meni jo 2. päivä tammikuuta, alettiin jo pelkäämään että sonniako tässä odotellaan. Mutta ei. Jasmiini ei pettänyt emäänsä vaan tekaisi maailmaan kauniin vaaleahkon ruskean tyttösen nimeltä Lilja VR Flamesta. Nätti ja terhakka tyty kertakaikkiaan :)
Herbiina jouduttiin poistamaan kun se ei poikimisen jälkeen enää alkanut syömään kunnolla eikä eläinlääkärikään löytänyt siitä mitään vikaa. :( Hera on siemennetty VR Favrella (ARGH.) ja sen tytykkä Jogurtti taas siemennettiin eilen brown swiss -sonni Paysslilla. Vielä olisi toista brownista kokeiltava jollekin, äitin kanssa suunniteltiin siitä holsteinristeytyksiä, Ira ja Impi sopis paremmin kuin hyvin siihen hommaan. Iines ja Irmeli tarkistettiin eilen ja molemmat oli tiineitä :)
Nyt tässä sitten odotellaan Mainelaista holsteinivassua, jos Jekku vaikka kohtapuoliin räjähtäisi. Nimet on kyllä vähän hukassa, emän nimi on Jekku, emänemän Hippula ja sen emän Valio. Ehdotuksia saa laittaa jos jollekulle tulee joku L:ällä alkava nimi mieleen :D Nyt minä toivotan kaikille hyvää loppiaista, toivottavasti ammuillaan taas pian!
Ja sitten ihan asiaan. Jasmiini, yks niistä minu pienistä karvavaaveista, pieni tumman punaisenruskea pallero, oli pyöräyttänyt ihan yksikseen pikkuruisen vassulin takakäytävälle. Kävin illalla vielä katsomassa ja ajattelin että ei siellä mitään tapahdu kun hiehotkin näytti niin tyyniltä molemmat. Jekunkin olisi tosiaan tarkoitus poikia lähiaikoina. Jassun parasta ennen pvm oli ja meni jo 2. päivä tammikuuta, alettiin jo pelkäämään että sonniako tässä odotellaan. Mutta ei. Jasmiini ei pettänyt emäänsä vaan tekaisi maailmaan kauniin vaaleahkon ruskean tyttösen nimeltä Lilja VR Flamesta. Nätti ja terhakka tyty kertakaikkiaan :)
Herbiina jouduttiin poistamaan kun se ei poikimisen jälkeen enää alkanut syömään kunnolla eikä eläinlääkärikään löytänyt siitä mitään vikaa. :( Hera on siemennetty VR Favrella (ARGH.) ja sen tytykkä Jogurtti taas siemennettiin eilen brown swiss -sonni Paysslilla. Vielä olisi toista brownista kokeiltava jollekin, äitin kanssa suunniteltiin siitä holsteinristeytyksiä, Ira ja Impi sopis paremmin kuin hyvin siihen hommaan. Iines ja Irmeli tarkistettiin eilen ja molemmat oli tiineitä :)
Nyt tässä sitten odotellaan Mainelaista holsteinivassua, jos Jekku vaikka kohtapuoliin räjähtäisi. Nimet on kyllä vähän hukassa, emän nimi on Jekku, emänemän Hippula ja sen emän Valio. Ehdotuksia saa laittaa jos jollekulle tulee joku L:ällä alkava nimi mieleen :D Nyt minä toivotan kaikille hyvää loppiaista, toivottavasti ammuillaan taas pian!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)